Hierontapalveluita Humpan tapaan

Karri pisti taas viestiä ja kuvia Torkkelinmäen väliaikaiskissahotellista:

"Humppa tosiaan intoutui eilen iltana kunnolla hieromaan selkääni. Makasin vatsallani lattialla lukemassa kun Humppa kiipesi selkään ja leipoi tomerana kahdella tassullaan selkämystäni löytäen just sen tiukimman hermopisteen. Ammattilaisen tarkuudella just sielt 20 senttiä ylimmästä selkänikamasta ja sit 3 sentii rangasta vasemmalle. Ai ai ai, hyvää teki.

Muutenkin tietysti hyvin: sei-päivä ja viikonloppu.

Elämä on tosiaan ympäröinyt minut. Suitsu ajaa ympyränä Humppaa, mut sit taas Humppa syö esim. ekana seitä. Aika sovukasta.  Aamun hesarihommista on kiinnostunut ainoostaan Suitsu."

 

Humppa ja Suitsu talvilomalla Torkkelinmäellä

Blogiin asti ei ole pitkiin aikoihin päätynyt mitään Humpan ja Suitsun kuulumisia. Mutta nyt siis päivitystä tilanteeseen!

Katit muuttivat eilen Vallilasta Kallioon Torkkelinmäelle Karrin huomaan (siis se sama mies, jonka Villi-kissaa minä aikoinaan pitkään hoivasin). Siellä ne majailevat hetkisen, ennen kuin taas kutsuu uusi väliaikaiskoti. Patzy palaa Suomeen vappuna, joten kissaneitoset ovat siihen asti muiden hoivissa.

Minäkään en siis onnistunut näkemään katteja syksyn mittaan. Eilen oli siis iloinen jälleennäkeminen, kun menin auttamaan kissojen siirrossa. Tai siis minä iloitsin, kissat eivät kuljetuskopeissaan ja uudessa paikassa vielä ehtineet riemuita. Suitsu kyllä tepasteli Torkkelinmäellä asunnossa kierroksen ja suvaitsi pienen silittelyni, tosin sähisi päälle.

Katit ovat jo yhdessä yössä sopeutuneet hyvin Karrille. Näin Karri viesti:

"Jeps, yö meni oikein säyseästi. Jahka ajoissa riensin nukkumaan ja sammutin valot niin alkoi melkein heti salaperäiset pehmeät tassutukset. Suitsu hilasi ensin itsensä jalkeille ja siirtyi ruokakuppien ääreen. Naksuja ja seitä ja vettä tietty. Jossain vaiheessa Suitsu käväisi lyhyesti sänkyni jalkopäässäkin istumassa ja tuijottamassa. Kun vilkaisin takas kuului vaan etuhampaiden raost vedetty matalan soinukas sylkäsy. 

Mitäs Hummpa sit? No kyllähän Humppa. Kun taas joskus heräsin niin misu pesi naamaansa tyynyni vieressä ja asettui sitten siihen tömähtäen siihen maaten. Futonin kiusaus oli siis tälerää liikaa, mitäs helvettii sitä nuori nainen sängyn alla aikaansa ikuisesti viettämään. Suitsu oli kyllä Humpan käytöksest enempi kuin näreis eli varmaan funtsi et hieman vaikeammin tavoiteltava olis kanssasisar saanu olla. Suitsu käyskenteli huoneen ympäri ja välillä sylkäsi sängyn suuntaan minun ja Humpan unenlahjoille. Semmonen yö siis meillä. Ja näin, ihan oikein jees oli et mirrit tuli tätä joulukuun pimeää pimeyttä loiventamaan."

Suitsu heti Torkkelinmäelle saapumisen jälkeen.

"Humppa jo aamun raikkaana päivystää, koska tiltaltit ilmestyy."

Katit kotiutuneet uuteen majapaikkaan

Humpan ja Suitsun kuulumisia janoavalle kansalle kerrottakoon, että tyypit ovat kotiutuneet Vallilaan pienten alkusähinöiden jälkeen. Tai siis lähinnä Suitsu sähisi ja käyttäytyi hankalammin. Kuten teki viime syksynä Viiskulmassakin.

Mutta nyt siis tilanne on normalisoitunut ja mirrit saavat paljon rapsutuksia uudelta hoitajalta. Eli muun muassa viettävät öitään Jaanan vieressä.

Tämä näin lyhyesti, pidemmin kuulumisia sitten jossain välissä!

Koska Humpasta ja Suitsusta ei ole tuoretta kuvaa, niin laitetaan nyt Vili-kissa ja lapsemme. Vilihän on siis jo ennenkin esitelty eli kyseessä on Liperiin vanhempieni luokse keväällä muuttanut, rauhallinen ja rento kissa. Vauvasta Vili ei juuri piitannut.

Kissamuutto hoidettu

Sinne menivät. Humppa piiloutui uudessa kämpässä johonkin, Suitsu sentään pyöri näkösällä ja kelpuutti rapsutukset, vaikka vähän hämmentyneenä pikkuisen sähähteli.

Saimme kissat kuljetuslootiin melko helposti. Ajattelin, että sei houkuttaisi ainakin Humpan koppaan, mutta olin väärässä: Humppa ei suostunut astelemaan lähellekään koppaansa. Suitsu sen sijaan oli uteliaampi ja sain sen lykättyä koppaan ja oven kiinni.

Sitten alkoi Suitsun mouruaminen, joka tietysti sai Humpan epäileväksi ja kissa livahti kukkapöydän alle. Sain Humppaa sein voimalla sen verran näkyviin, että sain kissasta otteen ja Samin avustuksella lykkäsin Humpan koppaan.

Ja sitten taksi alaovelle ja kissat sekä kamat kyytiin.

Uusi hoitaja eli Jaana lupasi silloin tällöin kirjoitella kissojen kuulumisia, joten eiköhän niitä blogiinkin saada. Katit ovat siis alustavasti pari kuukautta Jaanalla, jatkoa katellaan sitten.

Meillä kotona on nyt tietysti vähän outoa, kun kissoja ei luuhaa missään. Välillä kuvittelen näkeväni vilauksen, mutta sitten taas muistan, että eihän se ole mahdollista.

Lähtö lähenee

Yllättäen keittiöremontti alkaa jo tällä viikolla. Onneksi Humpan ja Suitsun muutto uuteen kotiin Vallilaan saatiin järjestymään huomiseksi.

Alustavasti on sovittu, että kissat viettävät toisaalla vähintään pari kuukautta. Katsotaan sitten tilanteiden mukaan, palaavatko tyypit vielä meille ennen Päden paluuta.

Yritän houkutella myös uuden väliaikaishoitajat päivittämään kissojen kuulumisia nettiin edes silloin tällöin. Tietysti käyn itse välillä katteja moikkailemassa: onhan välttämätöntä saada toisinaan ripaus kissaterapiaa.

Mutta huomenna siis pitäisi saada katit kuljetuslootiin ja elukat tavaroineen taksilla toiseen kaupunginosaan.

Ja me ihmiset pakoilemme remonttia siellä ja täällä. Koko kuukaudeksi ei ole vielä varmoja majapaikkoja, mutta eiköhän me pärjäillä.

Kärpäspyydys

Kaupunkikissojen luontoelämykset ovat kovin vähäisiä. Mutta onneksi niitä sentään välillä tapahtuu esimerkiksi kärpästen muodossa.

Humppa on osoittautunut talouden kärpäspyydykseksi. Näin kesällä saattaa melkein päivittäin joku ötökkä eksyä sisälle, ja silloin Humppa seuraa tilannetta tarkkaan.

Metsästys voi johtaa esimerkiksi änkeytymiseen ikkunaruutujen väliin. Suitsu antaa metsästykselle henkisen tukensa.

Remonttikoti ja yksi Koistinen lisää

Ensiksi se tärkein tiedotus eli kissoille on löytynyt varakoti vähintään remontin ajaksi. Viestitin yhdelle tutulle, jolla tiedän olleen kissoja hoidossa ennenkin, ja kyseinen tuttu ilmoitti mielellään ottavansa Humpan ja Suitsun seurakseen.

Helpotti paljon mieltä niin täällä kuin Pädenkin suunnalla! Rempan aikataulusta emme edelleenkään ole kuulleet mitään, joten tuskin se nyt ihan seuraavina parina viikkona alkaa.

Sitten muihin aiheisiin. Erityisesti Suitsu on osoittautunut innokkaaksi superpallojen hutkijaksi, ja Humppakin on vähitellen päässyt pallottelun ideasta kiinni. Olen ostellut palloja kirppikseltä useamman, koska aina pallot piiloutuvat sohvan alle tai muihin paikkoihin.

Eli siis meillä on useita erivärisiä palloja ja kissat, jotka tykkäävät niillä pelailla. Lisäksi meillä on lapsi, jonka sukunimi piti päättää.

Sininen pallo vieri ensin kohti Suitsua, mutta
lopulta keltainen pallo houkutti kissaa enemmän.

Kolikonheitto tai muu vastaava arvonta tuntui tylsältä. Niinpä päätimme sunnuntaina valjastaa kissat ja pallot avuksemme.

Heitimme kaksi palloa yhtä aikaa vierimään lattialle. Keltainen oli Koistinen (siis minä) ja sininen Lukkarinen (eli mies). Se pallo, jota kissa ensimmäiseksi koskee, saa pisteen, ja kaksi kolmesta heitosta ratkaisee.

Niinhän siinä kävi, että homma ratkesi kahdella heitolla. Suitsu nimittäin hutkaisi molemmilla kerroilla keltaista eli Koistista. Näin ollen jälkikasvumme saa minun nimeni.

Ei ole mennyt hukkaan ne kerrat, kun olen Suitsua rapsuttanut!

Rääkyminenkään ei enää haittaa torkkumista

Humppa ja Suitsu ovat jo tottuneet vauvaan. Eli jos pikkuinen rääkyy, niin välittömästi ei sännätä jonnekin, vaan voidaan jatkaa torkkumista tyytyväisenä.

Kumpikaan ei silti tunge nenäänsä kiinni vauvaan silloinkaan, kun se vain nukkuu. Humppa on lapsen suhteen uteliaampi, mutta Suitsu vaikuttaa siltä, kuin ei koko tyyppiä huomaisikaan. Paitsi jos se ääntelee.

Suitsu oppi tällä viikolla avaamaan myös keittiön ja makuuhuoneen välissä olevan liukuoven. Piti nyt siis kehitellä este (iso kuohuviinipullo), jonka ansiosta Suitsu ei saa tassuaan oven ja seinän rakoon. Katsotaan nyt, miten kauan tämä este toimii eli milloin Suitsu oppii seuraavan keinon oven avaamiseksi.

Vesivahinko --> keittiöremontti --> tarvitaan koti kissoille

Viime viikolla selvisi, että alakerrassa oli tippunut katosta vettä. Tänään syylliseksi varmistettiin asuntomme tiskikoneeseen ja hipaisuhanaan kytketty järjestelmä, tarkkaan ottaen eräs hapertunut tiiviste.Sen vuoksi vähitellen viime vuosina oli päässyt valumaan vettä rakenteisiin huomaamatta.

Tuomio: edessä on arviolta noin kolmen viikon keittiöremontti, jossa revitään lattia auki ja kuivatetaaan se. Pienen vauvan kanssa remontin keskellä ei tietysti voi elää, eivätkä kissatkaan voi täällä asua.

Remontin aikataulusta ei ole tietoa, alkanee ehkä elokuussa.

Mutta Humpalle ja Suitsulle pitäisi löytää uusi väliaikaiskoti. Vähintään siis tuon remontin ajaksi, mutta jos on valmis pitämään kissoja Patzyn paluuseen eli huhtikuulle, niin se sopii.

Vaatimuksena väliaikaiskodille:
- ei lapsia
- ei muita kissoja tai koiria
- kissakokemusta: Humppa on kiltti ja helppo, mutta Suitsu on vähän hankalampi tapaus, joten jos ei ole kissojen kanssa toiminut, niin Suitsun luonne voi yllättää
- pääkaupunkiseutu
- tietysti suurta ymmärrystä ja tykkäystä kissoja kohtaan

Jos voit tarjota kissoille kotia tai haluat kysellä lisää, niin pistä sähköpostia (mari.koistinen(miu)gmail.com) tai soita, 0505526577. Sanaa saa levittää.

Me ihmisetkin tarvitsemme varmaan väliaikaismajoitusta, mutta siitä nyt ei vielä kannata suuremmin elämöidä, kun aikatauluista ei ole tietoa.

Outo otus saapui

Vuorokauden verran kodissamme on ihmetelty vauvaa. Sunnuntaina syntynyt poikamme sai siis eilen kotiinlähtöluvan, ja nyt tuo haiseva ja oudosti ääntelevä otus ihmetyttää kissoja.

Toistaiseksi olemme suurelta osin pitäneet katit ja vauvan eri huoneissa. Makuuhuone on siis pitkälti rauhoitettu ihmisille, eikä Humppa pääse siis enää hoitotasolle makailemaan.

Tietysti vauvan äänet ja hajut kantautuvat kaikkialle. Kissat ovat olleet hieman hermostuneita, eikä rassukoille tietysti nyt riitä yhtä paljon huomiota kuin ennen.

Vauva tuntuu ennenkaikkea hieman pelottavan katteja. Humppa on käynyt lähellä nuuhkimassa, mutta jos vauva ynähtää, niin sitten se ponkaisee pois. Suitsu makailee paljon vessassa, varmaan kokee sen turvallisimmaksi paikaksi.

Katsotaan nyt, miten kissojen ja lapsen yhteiselo sujuu. Toistaiseksi ei siis mitään huolestuttavaa, vaikka ei tietysti jätetäkään vauvaa kissojen kanssa ilman valvontaa.

Sitä paitsi lemmikeistä näyttäisi olevan vahvasti terveyshyötyä vauvoille: Kuopion yliopistollisen sairaalan tutkimuksen mukaan lemmikkikotien vauvoilla on harvemmin korvatulehduksia ja hengitysvaivoja kuin lemmikittömissä perheissä.

(Ja jos jotakuta kiinnostaa, niin synnytys sujui yllättävän helposti ja nopeasti, kun olin odottanut hyvinkin julmaa tuskaa. Ilokaasu oli kovinta kipulääkettä, eli siis ns. luomuksi synnytys meni, vaikka näin ei oltu varsinaisesti suunniteltu. Vauva voi hyvin, samoin minä.)

Mahtava uusi paikka esitellä mahaa

Tulevan (eli siis toivottavasti hyvin pian putkahtavan) vauvan pinnasängyn päällä on hoitotaso. Hoitotasolla taasen on froteesuojuksella varustettu pehmuste.

Kissojen mielestä tämä uusi paikka on mahtava. Erityisesti Humppa on omaksunut tasolla lekottelun ja naukuu siinä usein myös rapsutuksia vaatien.

Saa nähdä, millainen järkytys on edessä, kun paljastuu, että kyseistä petiä ei olekaan pidemmän päälle varattu vain kissoja varten.

Paperilehti sen olla pitää

Monille kissanomistajille tuttu tilanne: lehden lukeminen lattialla ei suju, koska kissa tunkee leden päälle. Suitsu mönkii papereiden alle, joten periaatteessa lehden lukemista voi jatkaa melkein rauhassa.

Idylli vs. todellisuus

Kuvien idyllissä makailemme Suitsun kanssa sohvalla tällä tavalla rennon rauhallisesti.

Todellisuudessa makoiluhetkeen yleensä liittyy myös se, että nyrpistelen nenääni Suitsun haisevalle takamukselle ja tökin kissan persettä pois naamani edestä.

Kertooko nukkumisasento yhtään mitään kissasta?

Suitsu lepää usein näin:

Ja Humppa näin:

Lieneekö mitään tekemistä kissojen luonne-eron kanssa?

Hoikka kissa maalta

Vanhempieni luokse Pohjois-Karjalaan saapui keväällä uusi kissa. Vili, 6, muutti Jyväskylästä Liperiin, koska ei elämä rivitalokodissa ei vapaan maalaiskesän jälkeen enää oikein sujunut kaikkia osapuolia tyydyttävästi.

Nyt tällä hoikalla, kiltillä kissalla on tilaa temmeltää vanhempieni luona. Siellähän on käytännössä aina ollut kissoja, mutta viime kesäänä kuolleen Fannin jälkeen taukoa tuli siis peräti puoli vuotta.

Vili on ulkomuodossaan lähempänä Patzyn Gili-kissoja kuin esimerkiksi Humppaa ja Suitsua (esim. tuo Pehmee on melkoisen samannäköinen Vilin kanssa).

Vili on oikein söötti tapaus, joka ei vierasta yhtään ja viihtyy paljon sylissä. Vilillä on tyypillisesti raukea katse ja tyyppi myös liikkuu aika rauhallisesti, mutta koska kokoa on (siis pituutta ja korkeutta), niin notkean ketterästi Vili myös loikkii tarvittaessa. 

Liperi-lomailun ajan Humppaa ja Suitsua oli hoitamassa kissojen vanha tuttu, kiitokset vaan hänelle! Luonnollisesti poissaolon vuoksi kateille on pitänyt jakaa lisäannokset rapsuttelua ja kimppamakoilu. Hiukkasen punkeroilta tuntuivat molemmat Vilin jälkeen. 

Lauma jakaantuu öiksi

Tällä viikolla laumamme yöt ovat muuttuneet. Elukoilta on nimittäin estetty öisin pääsy makuuhuoneeseen. Itse asiassa samantien on estetty myös se, etteivät katit pääse hakkaamaan tassuillaan ovia.

Niinpä ainakin me ihmiset vietämme nyt aiempaa rauhallisempia öitä. Minä tosin näin raskauden loppuvaiheessa nukun huonosti, mutta ainakaan siis kissat eivät pompi päällä.

Kun aamulla heräilemme ja juttelemme, niin Humpan vieno ja säälittävä naukuminen kuuluu pian (kuuluu sitä naukumista joskus yölläkin). Pakkohan katit on sitten päästää sisään, ja erityisesti Humppa hyppää nopeasti siliteltäväksi.

Vaikea sanoa, traumatisoituvatko eläimet tästä öisestä laumasta erottamisesta, mutta eivät ainakaan vaikuta mielettömän järkyttyneiltä. Toisaalta minulla on nyt äitiysloman ansiosta aikaa pötkötellä kattien kanssa runsaasti päivisin ja jakaa hellyyttä.

Se tulee valitettavasti varmaan vauvan myötä muuttumaan. Pitänee pyytää sitten tuttuja kyläilemään ahkerasti kissojen rapsuttajina ja leikittäjinä, jotta lemmikit saavat riittävästi huomiota.

Kun lepäilen kyljelläni, niin Suitsu änkeää
usein päälleni poikittain.

Tällä viikolla uutisoitiin, miten Helsingin eläinsuojeluyhdistys saa viikottain soittoja, joissa pyydetään ottamaan lemmikkejä vastaan vauvan syntymän vuoksi. Kuulostaa tietysti pahalta, etenkin, jos päätös tehdään jo ennen lapsen tuloa eli edes kokeilematta, sujuuko yhteiselo.

Uskon, että Humppa ja Suitsu suhtautuvat kuten useimmat kissat. Eli vauva ei suuresti kiinnosta, etenkään, kun tyyppi ei edes liiku.

Mutta jos nyt jotain yllättävää sattuu, niin sitten harkitaan tilanteen mukaan sekä eläinten että ihmisten hyvinvointia ajatellen. Patzylle kerroin jo ennen kissojen saapumista meille, että saatamme lisääntyä, vaikka aiheesta en muuten puhunut.

Pinnasängyn kokosimme viikonloppuna, jotta kissat ehtivät tottua uusiin huonekaluihin. Monet ilmeisesti opettavat kateille, ettei vauvan sänkyyn saa mennä, mutta meillä ei jakseta moiseen yritykseen edes ryhtyä. Ennemmin sitten rauhoitetaan makuuhuone kokonaan vauvalle päiväunien ja muiden nukkumisten aikaan ja/tai viritellään sängyn päälle este, jotta elukat eivät pääse petiin.

Humppa hylkeilee

Suitsu testaa pinnasänkyä.

Kimppasöpöilyä

Leluhiirtä, naukumista ja huomionkipeyttä

Tässä lyhyt videopätkä, joka kertoo parista peruselementistä kissojen elämässä.

Ensinnäkin Humppa ja hiiri: leluhiiren kanniskeluun kuuluu oleellisesti kovaääninen naukuminen. Samalla saatetaan nojailla etutassuilla seinään ja pyöritellä päätä. Kun hiiri pudotetaan suusta, niin naukuminen lakkaa.

Toiseksi Suitsu hyvin usein säntää paikalle, jos on pienikin riski, että Humppa saa huomiota.

Mahalla

Molemmat katit ovat innokkaita kiipeilemään syliini, jos röhnötän sohvalla. Tai tallomaan päälläni, jos makaan sängyllä.

Tämän ansiosta tuleva ihmisyksilö on saanut vatsassa nauttia kehräämistä, kissalämpöä ja Humpan vaivausta. Eli luulisi, että kissatotuttautuminen on kunnnossa jo ennen syntymää.

Suitsu on tosin sen verran painava, että välillä on pakko töniä kissa pois mahani päältä.

Sohvalauantai

Noin tunnin aikana otettu kuvasarja Humpan ja Suitsun sohvalauantaista. Suitsu jossain välissä siirtyi Humpan viereen ja otti tyytyväisenä vastaan jälleen kerran Humpan tekemät korvannuolennat.

Oppiva eläin

Humppa ei aina vaikuta kovin älykkäältä eläimeltä. Ilmeisesti kyseessä on kuitenkin kissan hyvin valikoiva tapa oppia asioita.

Eli siis tärkeät asiat Humppa oppii. Kuten sen, että mikron ääni voi tarkoittaa pian saapuvaa seiateriaa.

Mikroa ei meillä käytetä päivittäin, mutta Humpan sei (toki Suitsukin sitä syö, mutta ei ole yhtä intohimoinen seirakkaudessaan) sulatetaan ja kypsennetään mikroaalloilla. Nykyisin aina mikron käynnistyessä Humppa valpastuu ja tulee keittiöön naukumaan ja pyörimään. Sitten se jo vartoo ruokakupin edessä, että milloin se kala tipahtaa nenän eteen.

Ja valitettavasti välillä on tuotettava pettymys, kun me tylsimykset lämmitämme jotain ihan muuta mikrossa.

No, onneksi elämässä on yllättäviä, ilahduttavia elementtejä. Kuten ötököitä ikkunan välissä.

Sekä tietysti lepoa. Joskus jopa ihan lähekkäin. 

Mutta se sei. Sillä saa Humpan haltioitumaan. 

Yksin, kimpassa, sovussa ja nahistellen auringossa

Nämä kuvat ovat jo viime viikonlopulta, mutta parempi hieman myöhään kuin ei koskaan. Tilanteet kattien välillä voivat muuttua hetkessä eli vähän aikaa voidaan olla kivasti lähekkäin, mutta sitten menee hermot.

Nuuh! Aah!

Suitsu on ennenkin osoittanut suurta ihastusta Samin urheiluvaatteisiin. Tällä kertaa katti oli tiputtanut vaatekaapista uimahousut. Aromit olivat ilmeisen kiehtovia.