sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Sunnuntaista

Mainitsinhan jo, että lainakameran hienouksia eli parempia kuvausominaisuuksia pitää nyt hyödyntää ahkerasti? Tällaista siis tänään. Ja blogin päivitystahti varmasti jatkossa hidastuu, kun tästä alkutohinainnostuksesta on päästy. Toivon mukaan myös katit hiljenisivät öiksi kunnolla: kummankin naukuminen kantautui korviin unien keskelle myös viime yönä. Miehelle pitänee käydä tänään hankkimassa korvatulpat...






lauantai 29. lokakuuta 2011

Muuten kiva, mutta se imurin pörinä!

Lauantaina elämä voi olla suhteellisen rauhallista, syöpöttelyä ja makoilua. Tosin tänään kissojen rauhaa on järkytetty mm. imuroinnilla, koska saatiin kissojen kylkiäisenä lainaan myös selvästi parempi imuri kuin mitä meillä on ollut.

Että ihan iisisti tässä nyt vaan oleskellaan molemmat. 
 
Mutta toisaalta välillä on mittelöitävä vihollisten kanssa, kuten narun.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Kissa ikkunalla

Humppa tykkää tuijotella ikkunoista ulos. Suitsu tarkkailee hetkittäin ulkomaailmaa, mutta toisaalta saattaa kääntää maailmalle selkänsä ja nukahtaa.

torstai 27. lokakuuta 2011

Raps raps ja piruettimaista pyörintää

Minulla on töiden vuoksi lainassa järeämpi kamera. Hyvä syy siis yrittää ottaa parempia kissakuvia!

Hetkittäin Humppa ja Suitsu saattavat olla jopa suhteellisen ystävällisiä toisiaan kohtaan. Humppa nuoleskeli Suitsun päätä.

Sen jälkeen voidaan ottaa etäisyyttä.



Eilen illalla onnistuin tallentamaan lyhyesti videolle Suitsun touhua kengännauhan kanssa. Tämä toiminta huvittaa ihmistä melkoisesti! Viime yönä Suitsun maukuminen herätti pariin otteeseen, vissiin se kamppaili nauhan kanssa (Humppa nukkui kiltisti vieressä, joten tiedän, kumpaa kissaa voin äänestä syyttää).

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Humppa huolet karkoittaa

Kun mies tuli tänään kotiin, niin hän ilmoitti kuulleensa radiosta Pillitä, Elli, pillitä -kappaleen. Ja sen, miten siinä lauletaan: "Humppa huolet karkoittaa".

Onhan se totta. Kun seurailee Humpan touhuja, niin ei voi olla kovin murheellinen. Tosin yhtä lailla huvittavia ovat Suitsun puuhastelut.



Illalla kävi kylässä erikoisvieras eli kissojen omistaja Päde. Hän ei nimittäin vielä ole poistunut sinne jonnekin kauas, vaan notkuu edelleen Helsingissä. Onneksi, sillä Suitsun pitkissä perskarvoissa roikkui kakkakikkare, ja mielestäni sen poistaminen oli homma, joka selvästi vaati omistajan käden kosketusta (etenkin, kun epäilin, ettei Suitsu osaa erityisemmin arvostaa toimenpiteen hyötyjä).

Ja näppärästihän se kissan takamus putsaantui! Samalla Päde muutenkin lyhenteli Suitsun takamuksen karvoitusta. Ei sentään ihan sille brazilian wax -linjalle lähdetty. Varvasvälien karvat saavat tietysti neidolla rehottaa ihan vapaasti.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Sohva neljälle

Eilen illalla päätettiin katsoa Neiti Marplea Yle Areenalta (tietokoneelta, kun meillä ei ole televisiota). Mahduimme kivasti kaikki neljä sohvalle, vaikka Suitsu levittäytyikin tehokkaasti. Onneksi Humppa viihtyy pienemmässä tilassa.

Kuten tästä kuvasta näkyy, niin minulle on paikka Suitsun ja miehen välissä.



Yöongelmat eivät vielä ole ratkenneet. Ovien kiinnipitäminen aiheuttaa ovien raapimista ja mau'untaa ja jos ovet ovat auki, kuten viime yönä, niin erityisesti Humppa pompahtelee sänkyyn ja sängystä ikkunalaudalle ja kantelee leluhiiriään.

Mutta ehkä se tästä tasoittuu ja Humppa tottuu nukkumaan öitään vähän rauhallisemmin.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Peittomönkijäiset

Etukäteen tiedostimme, että kangassohvamme saattaisi kärsiä kissojen käsittelyssä. Koetin pitää sohvalla ensin ohuempaa kangasta, mutta se ei ollut riittävän iso eikä estänyt kynsienteroittelumeininkejä. Vaihdoin tilalle sitten Marjutilta (kiitos vaan sinne!) saadun päiväpeitteen.

Suitsulla on suuri viehätys kömpiä erilaisten peittojen alle (tämän tiesin jo ennestään, koska vieraillessani kissoja moikkaamassa Suitsu oli yleensä piiloutunut sänkyyn). Tämä sohvansuojus ei muuta tilannetta eli Suitsu sitten mönkii peiton helmojen alla.

Onneksi Suitsulla on kokoa sen verran, ettei sitä yleensä voi luulla ihan vain joksikin peiton rytyksi.

Mutta jos jollakulla on esim. jokin Ikean peruspuuvillapeitto, niin voimme ottaa vastaan sohvan päätyjen lisäsuojukseksi. Värillä ei niin väliä.

Humppa tykkää seurata Viiskulman menoa erityisesti silloin, kun ikkuna on pikkuisen raollaan. Olin tietysti huolissani, että eihän sen pää mahdu tuosta välistä, mutta ei ole muuta kuin kuonolle tilaa.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Kissa on terve kuin se leikkii - katso videot!

Viime yön perusteella mies antoi määräyksen, että kissat pidetään jatkossa poissa makuuhuoneesta. Molemmat katit pompahtelivat pedissä ja meidän päällämme, Humppa kantoi sinne leluhiiriään ja Suitsun muhkea häntä kutitteli nenää.

Eli siis elukoiden kotiutuminen on jatkunut mainiosti.

Eilen molemmat heittelivät omilla tavoillaan leluhiiriä.

Ensiksi Humpan näyte:



Ja sitten Suitsun hieman laiskemmanoloista leikintää:

lauantai 22. lokakuuta 2011

Enemmän kehräystä, vähemmän sähinää

Yöllä Humppa taas kävi pari kertaa vieressä rapsuteltavana ja kehräämässä. Suitsu sen sijaan pomppasi sänkyyn vasta aamulla: silittelyt kelpasivat niin hyvin, että katti kehräili kunnolla ensimmäistä kertaa täällä.

Päivällä yritin poseerata Suitsun kanssa kimppakuvassa, mutta Suitsu ei ollut erityisen halukas pysyttelemään samassa paikassa mallina. Ei siis tullut kovin kummoista otosta, mutta todistusaineista siitä, että olemme jo aika lämpimissä väleissä.

Suitsu ei enää edes juuri sähise, enkä ole saanut kertaakaan tassusta viimeisen vuorokauden aikana.

Molemmat viihtyvät edelleen usein turvapaikassa sängyn alla.



Ja Humpan löytää todennäköisesti vaatekaapista, jos ovet jäävän raolleen.



perjantai 21. lokakuuta 2011

Tutkimusretkeilijä

Tänään Humppa innostui päivänvalossa tutkailemaan asuntoa. Välillä otettiin myös ihan rennosti.





Hurhur ja kiipeilyä vaatekaapissa

Viime yönä kissat olivat osanneet ansiokkaasti käyttää hiekkalaatikkoa, jee!

Samaisena yönä sängyssämme vieraili Humppa, jota piti silitellä ja joka kehräili, jee! Aamulla tietysti jatkettiin rapsuttelusessioita.

Illalla Suitsu jäi nukkumaan olohuoneen ikkunalaudalle. Aamulla se oli siirtynyt sohvalle kankaan alle. Sohvalle oli kannettu myös yksi hupparinnaruista.

Kun tulin aamulla ulkoa kahvittelureissulta, niin en meinannut löytää Humppaa mistään. Katselin nurkat ja huonekalujen taustat sekä tutkailin vaatekaappia, jonka liukuovet olivat jääneet raolleen. Vasta, kun tajusin nostaa katseeni ylös eli omien silmien korkeudelle, näin pilkahduksen kissan silmistä. Humppa oli siis kiivennyt ylös vaatekaapin verkkokoriin, mutta en aluksi osannut kuvitella, että se niin ylös liikkuisi.

Aikamoinen ninja. Niin kuin tietysti monet kissat. Mutta kun edellinen hoidokkini oli iäkkäämpi ja sen liikkeet jo vaivalloisia, niin Humpan kepeät pompahtelut tuntuvat yllättäviltä.

torstai 20. lokakuuta 2011

Viiskulman kissapäivä nro 2: sei auttaa aina

Aamun jälkeen kissat olivat käytännössä asunnon vastakkaisissa päissä: Suitsu makaili olohuoneen kukkapöydän alla ja Humppa makuuhuoneen sängyn alla. Tarjoilin molemmille ruokaa nenän eteen: Suitsulle maistui (ei ehkä kovin yllättävää, kun eihän tuo rinsessa ihan hoikinta kissamallia edusta), mutta Humppa ei raksuihin edes koskenut.

Molemmat tykkäsivät kyllä rapsutuksista, eli makailin lattialla ja käsi ojossa kutittelin päänseutuja. Kehräystä en sentään ole vielä saanut kuulla. Rapsuttelu rohkaisi jopa Humppaa välillä tulemaan sängyn alta pois.

Suitsu jatkoi liikuskellessaan sähinää ja maukumistaan, ja välillä murisi katse suunnattuna johonkin näkymättömään uhkaan.

Koska Humpalle ei ruoka maistunut, niin Päde kehotti kokeilemaan seitä. Ja sehän tepsi!

Iltalenkiltä palattuamme Humppa oli siirtynyt makuuhuoneen ikkunalaudalle päiväpeiton päälle eli sentään vähän enemmän näköselle.

Kanniskelin molemmat kissat myös hiekkalaatikolle. Humppahan on helppo kanneltava, Suitsu esittää enemmän vastalauseita. Kumpikaan ei silti vielä ole tajunnut, että siellä hiekkalaatikolla pitäisi myös käydä. En tiedä, ovatko lirauttaneet johonkin nurkkaan, mutta ainakaan mitään en ole huomannut. Toivottavasti eivät nyt ainakaan kovin pitkään pidättele.

Ja meinasi unohtua: tämä blogi on nyt myös Facebookissa, saa tykätä.



Ensimmäinen aamu

Suitsu löytyi aamulla sieltä, mihin Humppa illalla jäi eli kukkapöydän alta. Humppa taasen kyhjötti kylpyhuoneen nurkassa.

Molemmat liikahtelivat asunnossa jonkin verran, Suitsu tosin enemmän ja äänekkäämpänä (sihinää, murinaa, naukumista). Ja välillä Suitsu tuli luokseni puskemaan, mutta sitten taas sähinää ja hieman tassulla hujomista minullekin.

Saa nähdä, miten viherkasveillemme käy...

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Karvapuuhka lattialla

Tasapuolisuuden vuoksi nyt kuva Suitsusta, joka rohkaistui illalla poistumaan sängyn alta. Suitsu asteli varovasti asunnossa, antoi silittää, mutta myös sähisi ja mulkoili. Kun huomasi Humpan pikkupöydän alla, niin yltyi murisemaan toverilleen ja jäi tuijottelemaan pitkäksi aikaa.

Humppa ei tästä paljon piitannut, vaan näytti nukahtavan.

Eikä mennyt pitkään, kun Suitsu jo makoili matolla pesten tassujaan ja jopa pomppasi tuolin kautta pöydälle. Aika reippaasti tämä kissa siis näyttää uuteen majapaikkaansa tutustuvan.

Kun aiemmin illalla olin pari tuntia poissa, niin Humppakin oli kuulemma liikahtanut hetkeksi pois suojapaikastaan. 

Kumpikaan ei tosin vielä ole syönyt eikä käynyt hiekkalaatikolla, mutta varsin hyvin muuttoon kissat näyttävät sopeutuvan.

Muuttojärkytys

Vajaa tunti sitten asuntoomme saapui mm. kaksi kissaa, hiekkalaatikko, ruokakipot ja tietysti myös läjä kengän- ja hupparinnauhoja (Suitsun ykköslelut).

Ensivaikutelma kissoille on tietysti järkytys. Suitsu liikahteli naukuen, sähisten ja suu auki läähättäen suojaisaan piiloon. Humppa pienesti naukui kovaa kohtaloaan.

Tällä hetkellä Humppa ja Suitsu tutustuvat lähinnä asuntomme villakoiriin: Humppa kukkapöydän ja Suitsu sängyn alla.

Nyt sitten odotellaan, että uudet kämppikset kotiutuvat. Ovathan nämä yksilöt sentään edelliseen hoidokkiin, edesmenneeseen Villiin verrattuna aika helppoja tyyppejä. Siis ovat jo esim. antaneet minun rapsuttaa itseään, kun olen käynyt niitä moikkaamassa. Eli ei tarvitse varustautua paksuilla hanskoilla, jos on tarve koskettaa. 

Ja toivotaan, että myös Päde selviää eroahdistuksestaan ilman järjetöntä tuskaa.

Minä kyllä tykkään kovasti siitä, että kotona on kissoja. On ollut jo aika ikävä säännöllistä rapsutteluterapiaa ja elukoitten hölmöilyn ja löhöilyn ihmettelemistä. 

Kuvassa Humppa, joka sentään hetken aikaa sinnitteli näkösällä, kun Päde asetteli Humpan sohvalle. 

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Leluista lähdetään

Enää ei ole pitkä aika, kun Humppa ja Suitsu kohtaavat elämänmuutoksen: koti vaihtuu Viiskulmaan ja omistajan tilalla ruokaa tarjoamassa, rapsuttelemassa ja hiekkalaatikkoa putsaamassa on kaksi uutta ihmistä.

Tänään, reilu viikko ennen suurta muuttoa, uuteen kotiin saapui jo lasti kissatavaraa. Iso säkillinen kissanhiekkaa, kiloittain ruokaa ja laatikollinen leluja.

Samalla omistaja, Päde, katsasti lemmikkiensä tulevan asuinpaikan.
Leveät ikkunalaudat saivat onneksi hyväksyvää hyminää: kelpaa kattien katsella Viiskulman vilinää. Jos nyt sitten kelpuuttavat uuden majapaikkansa ilman suurempaa masennuskautta.