Sinne menivät. Humppa piiloutui uudessa kämpässä johonkin, Suitsu sentään pyöri näkösällä ja kelpuutti rapsutukset, vaikka vähän hämmentyneenä pikkuisen sähähteli.
Saimme kissat kuljetuslootiin melko helposti. Ajattelin, että sei houkuttaisi ainakin Humpan koppaan, mutta olin väärässä: Humppa ei suostunut astelemaan lähellekään koppaansa. Suitsu sen sijaan oli uteliaampi ja sain sen lykättyä koppaan ja oven kiinni.
Sitten alkoi Suitsun mouruaminen, joka tietysti sai Humpan epäileväksi ja kissa livahti kukkapöydän alle. Sain Humppaa sein voimalla sen verran näkyviin, että sain kissasta otteen ja Samin avustuksella lykkäsin Humpan koppaan.
Ja sitten taksi alaovelle ja kissat sekä kamat kyytiin.
Uusi hoitaja eli Jaana lupasi silloin tällöin kirjoitella kissojen kuulumisia, joten eiköhän niitä blogiinkin saada. Katit ovat siis alustavasti pari kuukautta Jaanalla, jatkoa katellaan sitten.
Meillä kotona on nyt tietysti vähän outoa, kun kissoja ei luuhaa missään. Välillä kuvittelen näkeväni vilauksen, mutta sitten taas muistan, että eihän se ole mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti