Katit kotiutuneet uuteen majapaikkaan

Humpan ja Suitsun kuulumisia janoavalle kansalle kerrottakoon, että tyypit ovat kotiutuneet Vallilaan pienten alkusähinöiden jälkeen. Tai siis lähinnä Suitsu sähisi ja käyttäytyi hankalammin. Kuten teki viime syksynä Viiskulmassakin.

Mutta nyt siis tilanne on normalisoitunut ja mirrit saavat paljon rapsutuksia uudelta hoitajalta. Eli muun muassa viettävät öitään Jaanan vieressä.

Tämä näin lyhyesti, pidemmin kuulumisia sitten jossain välissä!

Koska Humpasta ja Suitsusta ei ole tuoretta kuvaa, niin laitetaan nyt Vili-kissa ja lapsemme. Vilihän on siis jo ennenkin esitelty eli kyseessä on Liperiin vanhempieni luokse keväällä muuttanut, rauhallinen ja rento kissa. Vauvasta Vili ei juuri piitannut.

Kissamuutto hoidettu

Sinne menivät. Humppa piiloutui uudessa kämpässä johonkin, Suitsu sentään pyöri näkösällä ja kelpuutti rapsutukset, vaikka vähän hämmentyneenä pikkuisen sähähteli.

Saimme kissat kuljetuslootiin melko helposti. Ajattelin, että sei houkuttaisi ainakin Humpan koppaan, mutta olin väärässä: Humppa ei suostunut astelemaan lähellekään koppaansa. Suitsu sen sijaan oli uteliaampi ja sain sen lykättyä koppaan ja oven kiinni.

Sitten alkoi Suitsun mouruaminen, joka tietysti sai Humpan epäileväksi ja kissa livahti kukkapöydän alle. Sain Humppaa sein voimalla sen verran näkyviin, että sain kissasta otteen ja Samin avustuksella lykkäsin Humpan koppaan.

Ja sitten taksi alaovelle ja kissat sekä kamat kyytiin.

Uusi hoitaja eli Jaana lupasi silloin tällöin kirjoitella kissojen kuulumisia, joten eiköhän niitä blogiinkin saada. Katit ovat siis alustavasti pari kuukautta Jaanalla, jatkoa katellaan sitten.

Meillä kotona on nyt tietysti vähän outoa, kun kissoja ei luuhaa missään. Välillä kuvittelen näkeväni vilauksen, mutta sitten taas muistan, että eihän se ole mahdollista.

Lähtö lähenee

Yllättäen keittiöremontti alkaa jo tällä viikolla. Onneksi Humpan ja Suitsun muutto uuteen kotiin Vallilaan saatiin järjestymään huomiseksi.

Alustavasti on sovittu, että kissat viettävät toisaalla vähintään pari kuukautta. Katsotaan sitten tilanteiden mukaan, palaavatko tyypit vielä meille ennen Päden paluuta.

Yritän houkutella myös uuden väliaikaishoitajat päivittämään kissojen kuulumisia nettiin edes silloin tällöin. Tietysti käyn itse välillä katteja moikkailemassa: onhan välttämätöntä saada toisinaan ripaus kissaterapiaa.

Mutta huomenna siis pitäisi saada katit kuljetuslootiin ja elukat tavaroineen taksilla toiseen kaupunginosaan.

Ja me ihmiset pakoilemme remonttia siellä ja täällä. Koko kuukaudeksi ei ole vielä varmoja majapaikkoja, mutta eiköhän me pärjäillä.

Kärpäspyydys

Kaupunkikissojen luontoelämykset ovat kovin vähäisiä. Mutta onneksi niitä sentään välillä tapahtuu esimerkiksi kärpästen muodossa.

Humppa on osoittautunut talouden kärpäspyydykseksi. Näin kesällä saattaa melkein päivittäin joku ötökkä eksyä sisälle, ja silloin Humppa seuraa tilannetta tarkkaan.

Metsästys voi johtaa esimerkiksi änkeytymiseen ikkunaruutujen väliin. Suitsu antaa metsästykselle henkisen tukensa.

Remonttikoti ja yksi Koistinen lisää

Ensiksi se tärkein tiedotus eli kissoille on löytynyt varakoti vähintään remontin ajaksi. Viestitin yhdelle tutulle, jolla tiedän olleen kissoja hoidossa ennenkin, ja kyseinen tuttu ilmoitti mielellään ottavansa Humpan ja Suitsun seurakseen.

Helpotti paljon mieltä niin täällä kuin Pädenkin suunnalla! Rempan aikataulusta emme edelleenkään ole kuulleet mitään, joten tuskin se nyt ihan seuraavina parina viikkona alkaa.

Sitten muihin aiheisiin. Erityisesti Suitsu on osoittautunut innokkaaksi superpallojen hutkijaksi, ja Humppakin on vähitellen päässyt pallottelun ideasta kiinni. Olen ostellut palloja kirppikseltä useamman, koska aina pallot piiloutuvat sohvan alle tai muihin paikkoihin.

Eli siis meillä on useita erivärisiä palloja ja kissat, jotka tykkäävät niillä pelailla. Lisäksi meillä on lapsi, jonka sukunimi piti päättää.

Sininen pallo vieri ensin kohti Suitsua, mutta
lopulta keltainen pallo houkutti kissaa enemmän.

Kolikonheitto tai muu vastaava arvonta tuntui tylsältä. Niinpä päätimme sunnuntaina valjastaa kissat ja pallot avuksemme.

Heitimme kaksi palloa yhtä aikaa vierimään lattialle. Keltainen oli Koistinen (siis minä) ja sininen Lukkarinen (eli mies). Se pallo, jota kissa ensimmäiseksi koskee, saa pisteen, ja kaksi kolmesta heitosta ratkaisee.

Niinhän siinä kävi, että homma ratkesi kahdella heitolla. Suitsu nimittäin hutkaisi molemmilla kerroilla keltaista eli Koistista. Näin ollen jälkikasvumme saa minun nimeni.

Ei ole mennyt hukkaan ne kerrat, kun olen Suitsua rapsuttanut!