Rääkyminenkään ei enää haittaa torkkumista

Humppa ja Suitsu ovat jo tottuneet vauvaan. Eli jos pikkuinen rääkyy, niin välittömästi ei sännätä jonnekin, vaan voidaan jatkaa torkkumista tyytyväisenä.

Kumpikaan ei silti tunge nenäänsä kiinni vauvaan silloinkaan, kun se vain nukkuu. Humppa on lapsen suhteen uteliaampi, mutta Suitsu vaikuttaa siltä, kuin ei koko tyyppiä huomaisikaan. Paitsi jos se ääntelee.

Suitsu oppi tällä viikolla avaamaan myös keittiön ja makuuhuoneen välissä olevan liukuoven. Piti nyt siis kehitellä este (iso kuohuviinipullo), jonka ansiosta Suitsu ei saa tassuaan oven ja seinän rakoon. Katsotaan nyt, miten kauan tämä este toimii eli milloin Suitsu oppii seuraavan keinon oven avaamiseksi.

Mahtava uusi paikka esitellä mahaa

Tulevan (eli siis toivottavasti hyvin pian putkahtavan) vauvan pinnasängyn päällä on hoitotaso. Hoitotasolla taasen on froteesuojuksella varustettu pehmuste.

Kissojen mielestä tämä uusi paikka on mahtava. Erityisesti Humppa on omaksunut tasolla lekottelun ja naukuu siinä usein myös rapsutuksia vaatien.

Saa nähdä, millainen järkytys on edessä, kun paljastuu, että kyseistä petiä ei olekaan pidemmän päälle varattu vain kissoja varten.

Kertooko nukkumisasento yhtään mitään kissasta?

Suitsu lepää usein näin:

Ja Humppa näin:

Lieneekö mitään tekemistä kissojen luonne-eron kanssa?

Mahalla

Molemmat katit ovat innokkaita kiipeilemään syliini, jos röhnötän sohvalla. Tai tallomaan päälläni, jos makaan sängyllä.

Tämän ansiosta tuleva ihmisyksilö on saanut vatsassa nauttia kehräämistä, kissalämpöä ja Humpan vaivausta. Eli luulisi, että kissatotuttautuminen on kunnnossa jo ennen syntymää.

Suitsu on tosin sen verran painava, että välillä on pakko töniä kissa pois mahani päältä.

Sohvalauantai

Noin tunnin aikana otettu kuvasarja Humpan ja Suitsun sohvalauantaista. Suitsu jossain välissä siirtyi Humpan viereen ja otti tyytyväisenä vastaan jälleen kerran Humpan tekemät korvannuolennat.

Oppiva eläin

Humppa ei aina vaikuta kovin älykkäältä eläimeltä. Ilmeisesti kyseessä on kuitenkin kissan hyvin valikoiva tapa oppia asioita.

Eli siis tärkeät asiat Humppa oppii. Kuten sen, että mikron ääni voi tarkoittaa pian saapuvaa seiateriaa.

Mikroa ei meillä käytetä päivittäin, mutta Humpan sei (toki Suitsukin sitä syö, mutta ei ole yhtä intohimoinen seirakkaudessaan) sulatetaan ja kypsennetään mikroaalloilla. Nykyisin aina mikron käynnistyessä Humppa valpastuu ja tulee keittiöön naukumaan ja pyörimään. Sitten se jo vartoo ruokakupin edessä, että milloin se kala tipahtaa nenän eteen.

Ja valitettavasti välillä on tuotettava pettymys, kun me tylsimykset lämmitämme jotain ihan muuta mikrossa.

No, onneksi elämässä on yllättäviä, ilahduttavia elementtejä. Kuten ötököitä ikkunan välissä.

Sekä tietysti lepoa. Joskus jopa ihan lähekkäin. 

Mutta se sei. Sillä saa Humpan haltioitumaan. 

Pikselimaalarista tuli kissaihminen

Sohvamme yläpuolella on Samin
vanhempaa tuotantoa edustava
arkkitehtuurimaalaus Tapanilan kirkko (2002).

Aikoinaan (no, itse asiassa ei niin kovin kauan sitten, reilut pari vuotta) olin taiteilijan kanssa virallisilla ensitreffeillä. Ensiksi katsottiin taidenäyttely (ylläri!) ja sitten istuttiin syömässä ja juomassa.

Yksi tärkeimmistä kysymyksistäni miehelle oli se, onko hän kissoille allerginen. Ei ollut. Ei tosin ollut myöskään mitään kissakokemusta.

Mutta siinähän sitä kokemusta karttui, kun minun hoidettavanani oli tuo hiukkasen haastavampi Villi-kissa. Mies suhtautui kunnioituksella iäkkääseen kattimötkäleeseen, joka välillä halusi suuresti rapsutuksia ja välillä saattoi huitaista kynsillään, jos asioiden tila ei miellyttänyt.

Kun sitten noin vuosi sitten Päde otti yhteyttä silloiseen asuinpaikkaamme Sveitsiin ja kyseli, suostuttaisiinko kissavahdiksi, niin minun oli helppo myöntyä. Vaikka ei ollut vielä edes varmuutta, missä Helsingissä asutaan.

Eikä Sami tohtinut kieltää kissoja: "Ne tekevät sinut niin onnelliseksi."

Nyt miehestä on kehittynyt kelpo kissaihminen. Tämä johtuu erityisesti Humpasta, joka on lempeä ja höpsö.

Jokainen aamu alkaa niin, että Humppa pompahtelee sänkyyn ja yleensä miehen päälle rapsuteltavaksi. Yleensä sama tapahtuu myös ennen nukkumaanmenoa. Ja siinä välissä sitten päivän ja illan mittaan sopivien tilanteiden niin salliessa.

Välillä myös Suitsu ottaa paikkansa miehen sylistä, vaikka Suitsun rapsuttelu onkin enemmän minun puuhaani.

Vielä mies ei ole tehnyt kissataidetta. Muita pikselimaalauksia on tosin taas syntynyt yhden näyttelyn verran. Kuten Päde raportoi, niin hänen kuvansa on yksi suurikokoisista maalauksista.

Samainen teos on myös kutsukortissa. 

Eli tervetuloa katsomaan taidetta! Avajaiset ovat galleria Forsblomilla nyt torstaina 15. päivä klo 17 - 19, ja se on tietysti avoin tilaisuus kaikille. Näyttely jatkuu 8. huhtikuuta asti.

Näillä näkymin seiniltä löytyy myös maalaus minusta (tai ehkä jopa kaksi).

Lisätietoja ja kuvia näyttelystä on myös Facebookissa. Ja tietysti miestäni voi myös fanittaa.

Samin edellisen näyttelyn alla jututin häntä blogiini. Sieltä voi lukea taustoja siihen, miksi hän maalaa pikseleitä ja ihmisnaamoja.

Jos kiinnostaa, miten maalaukset käytännössä kasvavat pikseli pikseliltä, niin siitä löytyy lyhyttä videopätkää.

Höyryjyrän transsi

Suitsu, kuten monet muut kissat, vaivaa etutassuillaan pehmeitä kankaita. Suitsun kohdalla tila tuntuu olevan poikkeuksellisen voimakas: katti käyttää koko vartaloaan ja jatkaa vaivaamista hartaasti ja pitkään. Tuntuu, että tämä höyryjyrä vaipuu transsitilaan, joka ei pienistä häiriinny.

Tätä harrastetaan paitsi sohvalla olevan viltin kanssa, niin myös sängyssä peittojen parissa. 




Sunnuntaina Karri toi meille Villi-kissavainaan lempilepopaikan eli lampaantaljan. Humppa otti taljan heti omakseen, mutta Suitsu varoi ensin edes astumasta koko kapistukselle.

Seuraavana päivänä molemmat nauttivat aidon karvan pehmeydestä ja lämmöstä. Tai ehkä siinä tuoksui Villi, ja neidot nautiskelivat äijämäisestä tuulahduksesta.

Lepoa ja venymista

Tällaista makoiluahan elämä pääsääntöisesti on. Tosin kissat venyttelevät paljon ahkerammin kuin minä.

Nukkumisjärjestelyistä

Jatketaan näillä Humppa, lämpöpatteri ja lepo -otoksilla. Kuten tästä kuvasta näkyy, niin oleellsista on päästä lähelle patteria makailemaan, vaikka olisi vähän ahdasta.

Sitten tällainen kimppalepäilyn kuva. Kissat ovat viime aikoina viihtyneet varsin paljon pallillaan: Humppa yläosassa, Suitsu alhaalla.

Tosin edelleen nukkumispaikoiksi käyvät myös monet muut paikat. Suitsu tuntuu viihtyvän paljon sekä sohvalla että sängyssä, ja öisin se usein nukkuu jalkopäässäni (nimenomaan minun, ei koskaan miehen puolella).

Humppa taas illalla usein makoilee makuuhuoneen ikkunalaudalla, jolle on taiteltu päiväpeitto. Ja välillä tunkee sänkyyn rapsutusten toivossa, mutta olen ryhtynyt julmaksi ja tönin kissan päältäni pois. Tuntuu, että Humppa on jo tästä oppinut, että yöllä pitää antaa ihmisten nukkua, eikä enää yritä kuin ehkä kerran yössä tulla sänkyyn hellyyttä hakemaan. Aamulla herätessäni kissa usein lepää sängyn vieressä ja kun hoksaa ihmisen olevan hereillä, niin sitten tietysti on vuorossa aamurapsuttelu.

Tassulämmin

Mies oli tänään kuvannut Humpan nukkumassa kissojen lepopallin päällä. Ei ainakaan etutassuja palele!

Rennosti jouluun

Humppa aloitti jouluaaton oksentamalla sängyn alle. Suitsun pörheä häntä vilahti pelottavan läheltä kynttilää (ja nyt kynttlät on asetettu tietysti vielä vähän turvallisemmin).

Mutta toki katit osaavat ottaa myös joulun aikaan rennosti, kuten eilisistä kuvista näkyy. Leppoisaa lepäilyä myös kaikille muille ja erityisesti Pirkolle, joka kuvista päätellen on huomattavasti sutjakammassa kunnossa kuin nämä kaksi, jotka tuntuvan lähinnä pulskistuvan...

Lähdetään miehen kanssa reissaamaan tapaninpäivänä muutamaksi päiväksi, joten kissoille tulee toiset hoitajat. Tietysti laadukkaat ja luotettavat, eli ex-hoitokissani Villin isäntä ja toisena Päden ystävä, jolle katit on vanhoja tuttuja. Saavat elukat vähän vaihtelua arkeen.

Sohvaelämää ilman laajakaistaa

Taloudemme internetillä on torstaista lähtien ollut vakava ongelma. Eli se ei siis toimi.

Tänään kävi huoltomies toteamassa, että jep, laajakaistaa ei liiku meille asti. Syynä on ilmeisesti joku naapuri, joka on remontoidessaan tai muuten vaan katkaissut meille tulevan piuhan. Toivottavasti saavat yhteydet kuntoon viikon sisään.

Siis kissablogikin on joutunut kärsimään vajaista nettiyhteyksistä (mobiili nettiyhteys kotona toimii, mutta eihän se ole sama juttu kuin langaton laajakaista).

Mutta koska käytössäni on taas järeämpi kamera, niin kissoista on sentään muutama kuva.

Vieraita ja kehuja

Meillä on pari kertaa käynyt lapsivieraita, ja sekös erityisesti Suitsua ahdistaa. Katti jumiutuu sängyn alle, vaikka vain aikuisvieraiden läsnäollessa on hyvinkin mielellään esillä.

Onneksi Humppa ei suuremmin piittaa ihmisten iästä, joten esimerkiksi miehen 10-vuotias kummipoika sai leikittää ja silittää kissoista pienempää.

Aikuisille olemme pystyneet tarjoamaan ansiokasta kissaterapiaa, ja samalla tietysti vieraat ovat maininneet, miten söötti Humppa on tai kuinka Suitsun ulkomuoto on vaikuttava. Kuten mies totesi, niin jotenkin aina olemme ylpeitä, kun toiset kehuvat katteja, vaikka ne eivät edes ole omiamme.

Kissojen kunniaksi on kerrottava, että nykyisin nelijalkaiset viettävät yönsä aika rauhallisesti. Joskus Humppa saattaa herättää naukumisellaan, kun kanniskelee leluhiiriä, mutta ei siis mitään jatkuvaa öistä mellastusta.

Pötköttelijät

Kissa-arki Viiskulmassa on jatkunut tuttuja latuja. Nukutaan, syödään, nukutaan, nukutaan, leikitään, syödään, nukutaan, nukutaan.

Tänään tyypit poikkeuksellisesti pötköttelivät aivan vierekkäin. Humppa vähän nuolaisi Suitsua ja sitten tuhistiin yhdessä.

Mieheni epäili tänään, että kissoille jutteleminen on jo liian aktiivista. Siis että automaattisesti höpöttelee kateille mitä sattuu.

Mutta ei kai sitä nyt liikaa voi elukoille rupatella? Etenkin, kun Suitsun voi kuvitella vastailevan.
Minulla on ilmiselvästi tietty hoivaääni (ei varsinaisesti lässytystä, mutta vähän sinne päin), jolla kommunikoin Suitsulle. Ja sitten Suitsu naukuu takaisin.

Lämpöisiä lempipaikkoja

Kuten kaikki tietävät, niin kissat viihtyvät mukavan lämpöisissä paikoissa. Humppa on ilmeisesti tämän vuoksi ottanut vakiopaikakseen lämpöpatterin edustan. Se sijaitsee myös lähellä tietokonepistettäni, joten samalla voi tarkkailla ihmisiä.

Aamuisin Suitsu tulee usein vessastamme (hiekkalaatikko on erillisessä kylpyhuoneessa). Suitsu vaikutti makailevan juuri kynnyksen kohdalla. Syy selvisi helposti: siiinä kynnyksen luona menee varmaan lämpövesiputki, joten lattia on lämpimämpi kuin muualla.

Tietysti molemmat katit vaihtelevat oleskelupaikkojaan. Edelleen joskus ollaan sängyn alla, välillä nukutaan tuolilla tai sohvalla, toisinaan makoilla matolla.

Enemmän kehräystä, vähemmän sähinää

Yöllä Humppa taas kävi pari kertaa vieressä rapsuteltavana ja kehräämässä. Suitsu sen sijaan pomppasi sänkyyn vasta aamulla: silittelyt kelpasivat niin hyvin, että katti kehräili kunnolla ensimmäistä kertaa täällä.

Päivällä yritin poseerata Suitsun kanssa kimppakuvassa, mutta Suitsu ei ollut erityisen halukas pysyttelemään samassa paikassa mallina. Ei siis tullut kovin kummoista otosta, mutta todistusaineista siitä, että olemme jo aika lämpimissä väleissä.

Suitsu ei enää edes juuri sähise, enkä ole saanut kertaakaan tassusta viimeisen vuorokauden aikana.

Molemmat viihtyvät edelleen usein turvapaikassa sängyn alla.

Ja Humpan löytää todennäköisesti vaatekaapista, jos ovet jäävän raolleen.