sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Pientä keventelyä

Kissoille ei ole mitään järisyttävää tapahtunut. Tosin olemme laittaneet elukat nyt laihdutuskuurille, jonka ansiosta into ruokakuppitäydennyksiin näyttää aina suurelta.

Humppahan ei syö käytännössä lainkaan märkäruokaa, pelkkiä kuivaraksuja ja seitä. Suitsu sen sijaan popsii kaikenlaista, mutta toiset märkäruuat aiheuttavat nirsoilua.

Molemmat ovat kuitenkin sen verran rotevassa kunnossa, ettei pieni sutjakoituminen haittaisi. Katsotaan, miten käy.

Humppaa ei tosin voi syyttää laiskasta makoilusta. Kuten kuvista näkyy, niin narun päähän kääritty paperitollo saa omatoimisissa leikeissä kovaa kyytiä.

Se Suitsun kakkapyllyongelma saatiin muuten lopullisesti ratkaistua reilu viikko sitten. Karrin kanssa otimme taas kissan käsittelyyn, mutta tällä kertaa suihkun kera. Suitsu ei edes kovin paljon reuhtonut vastaan, kun takamusta kasteltiin, joten ehkä se jopa itse tajusi toimenpiteen edut. Tai sitten muuten vaan alistui kohtaloonsa.



lauantai 21. tammikuuta 2012

Viikon suosikkilelu: pala sanomalehteä ja pätkä lankaa

Viime viikonloppuna taittelin palasen sanomalehteä ja sidoin sen villalankaan. En osannut odottaa, että tästä lelusta molemmat kissat olisivat niin innoissaan.

Tämän lelun heiluttelu saa sekä Suitsun että Humpan pompahtelemaan. Tosin siinä vaiheessa, kun Humppa säntää paikalle, niin yleensä Suitsu luovuttaa. Humppa myös välilä kanniskelee saalistaan ja Suitsu seuraa perässä, koska onhan siinä se narukin.


Lisäksi molemmilla tuntuu olevan tarve kiskoa paperitukko irti villalangasta. Sitten, kun saalis on näin tapettu, voidaan köllötella tyytyväisenä.

Tosin Suitsu tykkää myös pureskella villalankoja. Sen takia naru on pitänyt solmia monta kertaa.









maanantai 16. tammikuuta 2012

Kissoista ymmärtävä huoltomies saa lisäplussaa

Tänään kävi Welho/DNA:n huoltomies panemassa laajakaistamme lopultakin kuntoon. Erityislisäplussat mies sai siitä, että kun kissat rohkaistuivat tutkailemaan, mitä tapahtuu (eli esim. Suitsu kömpi pois päiväpeiton alta), niin mies silitti Suitsua ja hieman yritti leikittää elukoita. Tosin sen verran taisi vieras tyyppi jännittää, ettei Humppa oikein innostunut leikkimään samaan tapaan kuin tavallisesti.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Villalanka kohtasi voittajansa

Päivän taiston kävivät Suitsu ja pieni keltainen lankakerä.




lauantai 14. tammikuuta 2012

Kakkapyllykriisi

Keskiviikkoaamuna Sami huudahti, että mikä tuolla Suitsulla on.

Menin katsomaan ja totesin, että etutassuillaan itseään eteenpäinkiskova, peräpäätään maahan laahava kissa oli tuttu näky edellisen pitkäkarvaisen hoidokin ajoilta.
"Sillä on juuttunut joku kikkare karvoihin ja yrittää saada sitä irti", totesin.

Sama oli helppo todeta ulosteviiruista, jotka kissa jätti toiminnallaan jälkeensä.

En ehtinyt ennen töihin lähtöä muuta kuin pestä lattian. Ajattelin, että tuskin se nyt mitään niin ihmeellistä on.

Aamupäivän jälkeen mies ilmoitti, että Suitsu oli jatkanut samaa pyllyn laahausta ja takapuolen nuolemista. Tästä jo oli helppo epäillä, että nyt ei tainnut olla ihan pikkuruinen kikkare kyseessä.

Kotiin päästyäni kannoin kissan kylppäriin, otin toisella kädellä niskasta kiinni ja kellistin vastaanhangoittelevan ja mouruavan Suitsun kyljelleen lattialle. Sain saksilla leikattua irti lähes viinirypäleen kokoisen kokkareen, ja totesin samalla, että koko hännänalus on aivan likainen. Ihmekös tuo, jos moista pökälettä on hinkannut takamuksensa ja lattian väliin.

Kissa tietysti myös lemusi kauas.

Yksin en saanut parempaa puhdistusta suoritettua. Ilmoitin miehelle, että jospa hän auttaisi seuraavana päivänä.

Tätä kokeiltiin, mutta Sami oli liian hentomielinen. Hän ei kestänyt Suitsun taistelua ja erityisesti kovaa ääntä. Samaan aikaan Humppa naukui osaaottavasti oven takana.

Tilanne siis jatkui ongelmallisena. Näytti siltä, että Suitsu vain tuntikaupalla nuolee persettään ja takamus alkoi punottaa sen seurauksena.

Soitin siis vastaantappeleviin kissoihin tottuneelle Karrille ja pyysin hänet perjantai-iltana kyläilemään. Lupasin sentään kokata avustajalle.

Niinpä perjantai-illan päätoimi oli Suitsun takamuksen parissa. Olin nyt oppinut kiinnipitotaktiikan, joka tässä tilanteessa tuntui toimivan. Eli toinen otti kissaa niskasta ja toisella kädellä painoi reuhtovaa kattia kyljelleen maahan, ja samaan aikaan toinen saksi pois likaisia karvoja ja vielä kostealla rätillä pyyhkäisi likaa pois.

Suitsun takamus oli selvästi ärtynyt. Ihmekös tuo, jos kissan karhealla kielellä nuoleskelee monta päivää.

Toistimme putsausoperaation kahdesti eli molempien kylkien kautta. Täydellistä puhtautta emme saaneet, sillä osa ulosteesta oli kuivunut turhan tehokkaasti karvojen juureen kiinni. Suitsu siis lemuaa edelleen, mutta ei sentään yhtä pahasti kuin ennen tätä putsausta.

Päätin seurata, jatkuuuko nuoleminen yhtä aktiivisena ja jos jatkuisi, niin kävisin ostamassa kaulurin estämään nuolemista edes osan päivästä. Tänään lauantaina näytti siltä, että nuoleminen on vähentynyt, vaikka edelleen Suitsu tietysti yrittää putsata itseään.

Kissa vaikuttaa muutenkin jo normaalimmalta eli on sosiaalisempi kuin edellispäivinä. Eikä siis vaikuta varsinaisesti mitenkään kipuilevalta, vaikka varmaan on perse hellänä.

Suitsun kunniaksi on sanottava, että vaikka se taistelee vastaan toimenpidehetkellä, niin irti päästessään katti vain pakenee paikalta eikä siis esimerkiksi yritä hyökkäillä ihmisten kimppuun. Lisäksi Suitsu leppyy noin minuutissa. Emme siis saaneet puremia tai naarmuja, kuten joskus eräiden yksilöiden kanssa on käynyt.

Suitsun uloste on ollut melko normaalia, ja se on myös asioinut hiekkalaatikolla normaalisti. Alkuperäisen ongelman syyksi epäilemme sitä, että Suitsu säikähti Samia kesken hiekkalaatikolla olemisen ja säntäsin pois laatikosta niin, että kikkare jäikin jumiin karvoihin.

Nyt, kun on Karrin kanssa opittu tuo karvojen saksiminen, niin jatkossa osaan pitää Suitsun peräpään tupsut lyhyempinä (Päde saksi jotenkin tosi näppärästi karvoja, mutta minulta ei moinen yhtä vaivatta vielä luonnistu). Toivottavasti se sitten estää jatkossa moisen.

Onneksi siellä Gilillä kisut ovat toipuneet leikkauksista hyvin!

Lopuksi tietysti muutama kuva tämän viikon elosta.










sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Nukkumisjärjestelyistä

Jatketaan näillä Humppa, lämpöpatteri ja lepo -otoksilla. Kuten tästä kuvasta näkyy, niin oleellsista on päästä lähelle patteria makailemaan, vaikka olisi vähän ahdasta.


Sitten tällainen kimppalepäilyn kuva. Kissat ovat viime aikoina viihtyneet varsin paljon pallillaan: Humppa yläosassa, Suitsu alhaalla.

Tosin edelleen nukkumispaikoiksi käyvät myös monet muut paikat. Suitsu tuntuu viihtyvän paljon sekä sohvalla että sängyssä, ja öisin se usein nukkuu jalkopäässäni (nimenomaan minun, ei koskaan miehen puolella).

Humppa taas illalla usein makoilee makuuhuoneen ikkunalaudalla, jolle on taiteltu päiväpeitto. Ja välillä tunkee sänkyyn rapsutusten toivossa, mutta olen ryhtynyt julmaksi ja tönin kissan päältäni pois. Tuntuu, että Humppa on jo tästä oppinut, että yöllä pitää antaa ihmisten nukkua, eikä enää yritä kuin ehkä kerran yössä tulla sänkyyn hellyyttä hakemaan. Aamulla herätessäni kissa usein lepää sängyn vieressä ja kun hoksaa ihmisen olevan hereillä, niin sitten tietysti on vuorossa aamurapsuttelu.


torstai 5. tammikuuta 2012

Tassulämmin

Mies oli tänään kuvannut Humpan nukkumassa kissojen lepopallin päällä. Ei ainakaan etutassuja palele!


maanantai 2. tammikuuta 2012

Välineinä pallo, naru ja kauko-ohjattu hiiri

Toin joululomatuliaisina kissoille pienen pallon. Suitsu innostui pallottelemaan niin tehokkaasti, että jalkapalloa harrastava mieheni ilmoitti olevansa kissasta suorastaan ylpeä.

Humpan tyyli olisi sopinut paremmin esimerkiksi rugbyyn. Humppa lähinnmä "kuritti" palloa sen sijaan, että olisi jahdannut sitä.



Karri toi entisen kissansa Villin kauko-ohjattavan hiiren. Molemmat katit tuijottelivat moista otusta, mutta kumpikaan ei suuresti innostunut. Ei tosin innostunut Villikään silloin joskus.


Sunnuntain vieraille piti tietysti esitellä, että kyllä kissoista jonkinlaista notkeutta ja hypähtelyä löytyy. Humppa jaksaa jahdata narua hieman pidempäänkin, mutta Suitsu vetäytyy aina taka-alalle.