lauantai 10. maaliskuuta 2012

Pikselimaalarista tuli kissaihminen

Sohvamme yläpuolella on Samin
vanhempaa tuotantoa edustava
arkkitehtuurimaalaus Tapanilan kirkko (2002).
Aikoinaan (no, itse asiassa ei niin kovin kauan sitten, reilut pari vuotta) olin taiteilijan kanssa virallisilla ensitreffeillä. Ensiksi katsottiin taidenäyttely (ylläri!) ja sitten istuttiin syömässä ja juomassa.

Yksi tärkeimmistä kysymyksistäni miehelle oli se, onko hän kissoille allerginen. Ei ollut. Ei tosin ollut myöskään mitään kissakokemusta.

Mutta siinähän sitä kokemusta karttui, kun minun hoidettavanani oli tuo hiukkasen haastavampi Villi-kissa. Mies suhtautui kunnioituksella iäkkääseen kattimötkäleeseen, joka välillä halusi suuresti rapsutuksia ja välillä saattoi huitaista kynsillään, jos asioiden tila ei miellyttänyt.

Kun sitten noin vuosi sitten Päde otti yhteyttä silloiseen asuinpaikkaamme Sveitsiin ja kyseli, suostuttaisiinko kissavahdiksi, niin minun oli helppo myöntyä. Vaikka ei ollut vielä edes varmuutta, missä Helsingissä asutaan.

Eikä Sami tohtinut kieltää kissoja: "Ne tekevät sinut niin onnelliseksi."

Nyt miehestä on kehittynyt kelpo kissaihminen. Tämä johtuu erityisesti Humpasta, joka on lempeä ja höpsö.

Jokainen aamu alkaa niin, että Humppa pompahtelee sänkyyn ja yleensä miehen päälle rapsuteltavaksi. Yleensä sama tapahtuu myös ennen nukkumaanmenoa. Ja siinä välissä sitten päivän ja illan mittaan sopivien tilanteiden niin salliessa.

Välillä myös Suitsu ottaa paikkansa miehen sylistä, vaikka Suitsun rapsuttelu onkin enemmän minun puuhaani.

Vielä mies ei ole tehnyt kissataidetta. Muita pikselimaalauksia on tosin taas syntynyt yhden näyttelyn verran. Kuten Päde raportoi, niin hänen kuvansa on yksi suurikokoisista maalauksista.

Samainen teos on myös kutsukortissa. 

Eli tervetuloa katsomaan taidetta!
Avajaiset ovat galleria Forsblomilla nyt torstaina 15. päivä klo 17 - 19, ja se on tietysti avoin tilaisuus kaikille. Näyttely jatkuu 8. huhtikuuta asti.

Näillä näkymin seiniltä löytyy myös maalaus minusta (tai ehkä jopa kaksi).

Lisätietoja ja kuvia näyttelystä on myös Facebookissa. Ja tietysti miestäni voi myös fanittaa.

Samin edellisen näyttelyn alla jututin häntä blogiini. Sieltä voi lukea taustoja siihen, miksi hän maalaa pikseleitä ja ihmisnaamoja.

Jos kiinnostaa, miten maalaukset käytännössä kasvavat pikseli pikseliltä, niin siitä löytyy lyhyttä videopätkää.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti