Aamun jälkeen kissat olivat käytännössä asunnon vastakkaisissa päissä: Suitsu makaili olohuoneen kukkapöydän alla ja Humppa makuuhuoneen sängyn alla. Tarjoilin molemmille ruokaa nenän eteen: Suitsulle maistui (ei ehkä kovin yllättävää, kun eihän tuo rinsessa ihan hoikinta kissamallia edusta), mutta Humppa ei raksuihin edes koskenut. Molemmat tykkäsivät kyllä rapsutuksista, eli makailin lattialla ja käsi ojossa kutittelin päänseutuja. Kehräystä en sentään ole vielä saanut kuulla. Rapsuttelu rohkaisi jopa Humppaa välillä tulemaan sängyn alta pois.
Suitsu jatkoi liikuskellessaan sähinää ja maukumistaan, ja välillä murisi katse suunnattuna johonkin näkymättömään uhkaan.
Koska Humpalle ei ruoka maistunut, niin Päde kehotti kokeilemaan seitä. Ja sehän tepsi!
Iltalenkiltä palattuamme Humppa oli siirtynyt makuuhuoneen ikkunalaudalle päiväpeiton päälle eli sentään vähän enemmän näköselle.
Kanniskelin molemmat kissat myös hiekkalaatikolle. Humppahan on helppo kanneltava, Suitsu esittää enemmän vastalauseita. Kumpikaan ei silti vielä ole tajunnut, että siellä hiekkalaatikolla pitäisi myös käydä. En tiedä, ovatko lirauttaneet johonkin nurkkaan, mutta ainakaan mitään en ole huomannut. Toivottavasti eivät nyt ainakaan kovin pitkään pidättele.
Ja meinasi unohtua: tämä blogi on nyt myös Facebookissa, saa tykätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti