Lauma jakaantuu öiksi

Tällä viikolla laumamme yöt ovat muuttuneet. Elukoilta on nimittäin estetty öisin pääsy makuuhuoneeseen. Itse asiassa samantien on estetty myös se, etteivät katit pääse hakkaamaan tassuillaan ovia.

Niinpä ainakin me ihmiset vietämme nyt aiempaa rauhallisempia öitä. Minä tosin näin raskauden loppuvaiheessa nukun huonosti, mutta ainakaan siis kissat eivät pompi päällä.

Kun aamulla heräilemme ja juttelemme, niin Humpan vieno ja säälittävä naukuminen kuuluu pian (kuuluu sitä naukumista joskus yölläkin). Pakkohan katit on sitten päästää sisään, ja erityisesti Humppa hyppää nopeasti siliteltäväksi.

Vaikea sanoa, traumatisoituvatko eläimet tästä öisestä laumasta erottamisesta, mutta eivät ainakaan vaikuta mielettömän järkyttyneiltä. Toisaalta minulla on nyt äitiysloman ansiosta aikaa pötkötellä kattien kanssa runsaasti päivisin ja jakaa hellyyttä.

Se tulee valitettavasti varmaan vauvan myötä muuttumaan. Pitänee pyytää sitten tuttuja kyläilemään ahkerasti kissojen rapsuttajina ja leikittäjinä, jotta lemmikit saavat riittävästi huomiota.

Kun lepäilen kyljelläni, niin Suitsu änkeää
usein päälleni poikittain.

Tällä viikolla uutisoitiin, miten Helsingin eläinsuojeluyhdistys saa viikottain soittoja, joissa pyydetään ottamaan lemmikkejä vastaan vauvan syntymän vuoksi. Kuulostaa tietysti pahalta, etenkin, jos päätös tehdään jo ennen lapsen tuloa eli edes kokeilematta, sujuuko yhteiselo.

Uskon, että Humppa ja Suitsu suhtautuvat kuten useimmat kissat. Eli vauva ei suuresti kiinnosta, etenkään, kun tyyppi ei edes liiku.

Mutta jos nyt jotain yllättävää sattuu, niin sitten harkitaan tilanteen mukaan sekä eläinten että ihmisten hyvinvointia ajatellen. Patzylle kerroin jo ennen kissojen saapumista meille, että saatamme lisääntyä, vaikka aiheesta en muuten puhunut.

Pinnasängyn kokosimme viikonloppuna, jotta kissat ehtivät tottua uusiin huonekaluihin. Monet ilmeisesti opettavat kateille, ettei vauvan sänkyyn saa mennä, mutta meillä ei jakseta moiseen yritykseen edes ryhtyä. Ennemmin sitten rauhoitetaan makuuhuone kokonaan vauvalle päiväunien ja muiden nukkumisten aikaan ja/tai viritellään sängyn päälle este, jotta elukat eivät pääse petiin.

Humppa hylkeilee

Suitsu testaa pinnasänkyä.

Kimppasöpöilyä

Leluhiirtä, naukumista ja huomionkipeyttä

Tässä lyhyt videopätkä, joka kertoo parista peruselementistä kissojen elämässä.

Ensinnäkin Humppa ja hiiri: leluhiiren kanniskeluun kuuluu oleellisesti kovaääninen naukuminen. Samalla saatetaan nojailla etutassuilla seinään ja pyöritellä päätä. Kun hiiri pudotetaan suusta, niin naukuminen lakkaa.

Toiseksi Suitsu hyvin usein säntää paikalle, jos on pienikin riski, että Humppa saa huomiota.

Mahalla

Molemmat katit ovat innokkaita kiipeilemään syliini, jos röhnötän sohvalla. Tai tallomaan päälläni, jos makaan sängyllä.

Tämän ansiosta tuleva ihmisyksilö on saanut vatsassa nauttia kehräämistä, kissalämpöä ja Humpan vaivausta. Eli luulisi, että kissatotuttautuminen on kunnnossa jo ennen syntymää.

Suitsu on tosin sen verran painava, että välillä on pakko töniä kissa pois mahani päältä.

Sohvalauantai

Noin tunnin aikana otettu kuvasarja Humpan ja Suitsun sohvalauantaista. Suitsu jossain välissä siirtyi Humpan viereen ja otti tyytyväisenä vastaan jälleen kerran Humpan tekemät korvannuolennat.

Oppiva eläin

Humppa ei aina vaikuta kovin älykkäältä eläimeltä. Ilmeisesti kyseessä on kuitenkin kissan hyvin valikoiva tapa oppia asioita.

Eli siis tärkeät asiat Humppa oppii. Kuten sen, että mikron ääni voi tarkoittaa pian saapuvaa seiateriaa.

Mikroa ei meillä käytetä päivittäin, mutta Humpan sei (toki Suitsukin sitä syö, mutta ei ole yhtä intohimoinen seirakkaudessaan) sulatetaan ja kypsennetään mikroaalloilla. Nykyisin aina mikron käynnistyessä Humppa valpastuu ja tulee keittiöön naukumaan ja pyörimään. Sitten se jo vartoo ruokakupin edessä, että milloin se kala tipahtaa nenän eteen.

Ja valitettavasti välillä on tuotettava pettymys, kun me tylsimykset lämmitämme jotain ihan muuta mikrossa.

No, onneksi elämässä on yllättäviä, ilahduttavia elementtejä. Kuten ötököitä ikkunan välissä.

Sekä tietysti lepoa. Joskus jopa ihan lähekkäin. 

Mutta se sei. Sillä saa Humpan haltioitumaan. 

Yksin, kimpassa, sovussa ja nahistellen auringossa

Nämä kuvat ovat jo viime viikonlopulta, mutta parempi hieman myöhään kuin ei koskaan. Tilanteet kattien välillä voivat muuttua hetkessä eli vähän aikaa voidaan olla kivasti lähekkäin, mutta sitten menee hermot.

Nuuh! Aah!

Suitsu on ennenkin osoittanut suurta ihastusta Samin urheiluvaatteisiin. Tällä kertaa katti oli tiputtanut vaatekaapista uimahousut. Aromit olivat ilmeisen kiehtovia.