Hierontapalveluita Humpan tapaan

Karri pisti taas viestiä ja kuvia Torkkelinmäen väliaikaiskissahotellista:

"Humppa tosiaan intoutui eilen iltana kunnolla hieromaan selkääni. Makasin vatsallani lattialla lukemassa kun Humppa kiipesi selkään ja leipoi tomerana kahdella tassullaan selkämystäni löytäen just sen tiukimman hermopisteen. Ammattilaisen tarkuudella just sielt 20 senttiä ylimmästä selkänikamasta ja sit 3 sentii rangasta vasemmalle. Ai ai ai, hyvää teki.

Muutenkin tietysti hyvin: sei-päivä ja viikonloppu.

Elämä on tosiaan ympäröinyt minut. Suitsu ajaa ympyränä Humppaa, mut sit taas Humppa syö esim. ekana seitä. Aika sovukasta.  Aamun hesarihommista on kiinnostunut ainoostaan Suitsu."

 

Humppa ja Suitsu talvilomalla Torkkelinmäellä

Blogiin asti ei ole pitkiin aikoihin päätynyt mitään Humpan ja Suitsun kuulumisia. Mutta nyt siis päivitystä tilanteeseen!

Katit muuttivat eilen Vallilasta Kallioon Torkkelinmäelle Karrin huomaan (siis se sama mies, jonka Villi-kissaa minä aikoinaan pitkään hoivasin). Siellä ne majailevat hetkisen, ennen kuin taas kutsuu uusi väliaikaiskoti. Patzy palaa Suomeen vappuna, joten kissaneitoset ovat siihen asti muiden hoivissa.

Minäkään en siis onnistunut näkemään katteja syksyn mittaan. Eilen oli siis iloinen jälleennäkeminen, kun menin auttamaan kissojen siirrossa. Tai siis minä iloitsin, kissat eivät kuljetuskopeissaan ja uudessa paikassa vielä ehtineet riemuita. Suitsu kyllä tepasteli Torkkelinmäellä asunnossa kierroksen ja suvaitsi pienen silittelyni, tosin sähisi päälle.

Katit ovat jo yhdessä yössä sopeutuneet hyvin Karrille. Näin Karri viesti:

"Jeps, yö meni oikein säyseästi. Jahka ajoissa riensin nukkumaan ja sammutin valot niin alkoi melkein heti salaperäiset pehmeät tassutukset. Suitsu hilasi ensin itsensä jalkeille ja siirtyi ruokakuppien ääreen. Naksuja ja seitä ja vettä tietty. Jossain vaiheessa Suitsu käväisi lyhyesti sänkyni jalkopäässäkin istumassa ja tuijottamassa. Kun vilkaisin takas kuului vaan etuhampaiden raost vedetty matalan soinukas sylkäsy. 

Mitäs Hummpa sit? No kyllähän Humppa. Kun taas joskus heräsin niin misu pesi naamaansa tyynyni vieressä ja asettui sitten siihen tömähtäen siihen maaten. Futonin kiusaus oli siis tälerää liikaa, mitäs helvettii sitä nuori nainen sängyn alla aikaansa ikuisesti viettämään. Suitsu oli kyllä Humpan käytöksest enempi kuin näreis eli varmaan funtsi et hieman vaikeammin tavoiteltava olis kanssasisar saanu olla. Suitsu käyskenteli huoneen ympäri ja välillä sylkäsi sängyn suuntaan minun ja Humpan unenlahjoille. Semmonen yö siis meillä. Ja näin, ihan oikein jees oli et mirrit tuli tätä joulukuun pimeää pimeyttä loiventamaan."

Suitsu heti Torkkelinmäelle saapumisen jälkeen.

"Humppa jo aamun raikkaana päivystää, koska tiltaltit ilmestyy."

Katit kotiutuneet uuteen majapaikkaan

Humpan ja Suitsun kuulumisia janoavalle kansalle kerrottakoon, että tyypit ovat kotiutuneet Vallilaan pienten alkusähinöiden jälkeen. Tai siis lähinnä Suitsu sähisi ja käyttäytyi hankalammin. Kuten teki viime syksynä Viiskulmassakin.

Mutta nyt siis tilanne on normalisoitunut ja mirrit saavat paljon rapsutuksia uudelta hoitajalta. Eli muun muassa viettävät öitään Jaanan vieressä.

Tämä näin lyhyesti, pidemmin kuulumisia sitten jossain välissä!

Koska Humpasta ja Suitsusta ei ole tuoretta kuvaa, niin laitetaan nyt Vili-kissa ja lapsemme. Vilihän on siis jo ennenkin esitelty eli kyseessä on Liperiin vanhempieni luokse keväällä muuttanut, rauhallinen ja rento kissa. Vauvasta Vili ei juuri piitannut.

Kissamuutto hoidettu

Sinne menivät. Humppa piiloutui uudessa kämpässä johonkin, Suitsu sentään pyöri näkösällä ja kelpuutti rapsutukset, vaikka vähän hämmentyneenä pikkuisen sähähteli.

Saimme kissat kuljetuslootiin melko helposti. Ajattelin, että sei houkuttaisi ainakin Humpan koppaan, mutta olin väärässä: Humppa ei suostunut astelemaan lähellekään koppaansa. Suitsu sen sijaan oli uteliaampi ja sain sen lykättyä koppaan ja oven kiinni.

Sitten alkoi Suitsun mouruaminen, joka tietysti sai Humpan epäileväksi ja kissa livahti kukkapöydän alle. Sain Humppaa sein voimalla sen verran näkyviin, että sain kissasta otteen ja Samin avustuksella lykkäsin Humpan koppaan.

Ja sitten taksi alaovelle ja kissat sekä kamat kyytiin.

Uusi hoitaja eli Jaana lupasi silloin tällöin kirjoitella kissojen kuulumisia, joten eiköhän niitä blogiinkin saada. Katit ovat siis alustavasti pari kuukautta Jaanalla, jatkoa katellaan sitten.

Meillä kotona on nyt tietysti vähän outoa, kun kissoja ei luuhaa missään. Välillä kuvittelen näkeväni vilauksen, mutta sitten taas muistan, että eihän se ole mahdollista.

Lähtö lähenee

Yllättäen keittiöremontti alkaa jo tällä viikolla. Onneksi Humpan ja Suitsun muutto uuteen kotiin Vallilaan saatiin järjestymään huomiseksi.

Alustavasti on sovittu, että kissat viettävät toisaalla vähintään pari kuukautta. Katsotaan sitten tilanteiden mukaan, palaavatko tyypit vielä meille ennen Päden paluuta.

Yritän houkutella myös uuden väliaikaishoitajat päivittämään kissojen kuulumisia nettiin edes silloin tällöin. Tietysti käyn itse välillä katteja moikkailemassa: onhan välttämätöntä saada toisinaan ripaus kissaterapiaa.

Mutta huomenna siis pitäisi saada katit kuljetuslootiin ja elukat tavaroineen taksilla toiseen kaupunginosaan.

Ja me ihmiset pakoilemme remonttia siellä ja täällä. Koko kuukaudeksi ei ole vielä varmoja majapaikkoja, mutta eiköhän me pärjäillä.

Kärpäspyydys

Kaupunkikissojen luontoelämykset ovat kovin vähäisiä. Mutta onneksi niitä sentään välillä tapahtuu esimerkiksi kärpästen muodossa.

Humppa on osoittautunut talouden kärpäspyydykseksi. Näin kesällä saattaa melkein päivittäin joku ötökkä eksyä sisälle, ja silloin Humppa seuraa tilannetta tarkkaan.

Metsästys voi johtaa esimerkiksi änkeytymiseen ikkunaruutujen väliin. Suitsu antaa metsästykselle henkisen tukensa.

Remonttikoti ja yksi Koistinen lisää

Ensiksi se tärkein tiedotus eli kissoille on löytynyt varakoti vähintään remontin ajaksi. Viestitin yhdelle tutulle, jolla tiedän olleen kissoja hoidossa ennenkin, ja kyseinen tuttu ilmoitti mielellään ottavansa Humpan ja Suitsun seurakseen.

Helpotti paljon mieltä niin täällä kuin Pädenkin suunnalla! Rempan aikataulusta emme edelleenkään ole kuulleet mitään, joten tuskin se nyt ihan seuraavina parina viikkona alkaa.

Sitten muihin aiheisiin. Erityisesti Suitsu on osoittautunut innokkaaksi superpallojen hutkijaksi, ja Humppakin on vähitellen päässyt pallottelun ideasta kiinni. Olen ostellut palloja kirppikseltä useamman, koska aina pallot piiloutuvat sohvan alle tai muihin paikkoihin.

Eli siis meillä on useita erivärisiä palloja ja kissat, jotka tykkäävät niillä pelailla. Lisäksi meillä on lapsi, jonka sukunimi piti päättää.

Sininen pallo vieri ensin kohti Suitsua, mutta
lopulta keltainen pallo houkutti kissaa enemmän.

Kolikonheitto tai muu vastaava arvonta tuntui tylsältä. Niinpä päätimme sunnuntaina valjastaa kissat ja pallot avuksemme.

Heitimme kaksi palloa yhtä aikaa vierimään lattialle. Keltainen oli Koistinen (siis minä) ja sininen Lukkarinen (eli mies). Se pallo, jota kissa ensimmäiseksi koskee, saa pisteen, ja kaksi kolmesta heitosta ratkaisee.

Niinhän siinä kävi, että homma ratkesi kahdella heitolla. Suitsu nimittäin hutkaisi molemmilla kerroilla keltaista eli Koistista. Näin ollen jälkikasvumme saa minun nimeni.

Ei ole mennyt hukkaan ne kerrat, kun olen Suitsua rapsuttanut!