Siisti kissa sohvalla

Juttelimme miehen kanssa, miten rauhoittavaa on katsella, kun kissa pesee itseään. Jotenkin se vain on määrätietoisen, mutta silti leppoisan näköistä toimintaa.

Ruokabuzzausta

Joskus muutama vuosi sitten tein freetoimittajana lehtijutun uudehkosta markkinointi-ilmiöstä, jossa hyödynnetään puskaradiomeininkiä eli ihmisten tapaa suositella tuotteita toisilleen. Testasin silloin palvelua nimeltä Buzzador, ja olen tietysti jäänyt sen myötä roikkumaan firman sähköpostilistoille.

Kun Buzzadorin kautta tuli kutsu kissanruokakampanjaan, niin ajattelin, että mikä ettei. Kateille testisapuskaa ja samalla voin muistella, miten tämä homma toimikaan.

Tässä väliaikana kampanjoissa oli näköjään otettu voimalla mukaan sosiaalinen media. Kuten:

"Kirjoita buzzauksestasi blogissa, Twitterissä, keskustelupalstalla tai Facebookissa. Muista aina kertoa, että olet Buzzador, mit se tarkoittaa ja että buzzaat tästä kampanjasta. [- - -] Lukijat arvostavat kuvia."

Oman Purina One -ruokapuketin lisäksi paketissa tuli näytepakkauksia ja alennuskuponkeja kissoja omistaville tutuille jaettaviksi.

No, ruoka maistui Humpalle (joka on se kuivaraksutyyppi tässä taloudessa) oikein hyvin. Itse tuotteessa ei siis ollut mitään vikaa. Humppa välillä nirsoilee raksujen kanssa, mutta nämä kelpasivat ongelmitta.

En kyllä havainnut "Näkyvää muutosta kolmessa viikossa", kuten ruokatesti lupasi. Esimerkiksi "kiiltävä turkki, pehmeä iho ja kirkkaat silmät" ovat mielestäni Humpan perusominaisuus. Nyt tosin Humppa hilseilee, jonka epäilen johtuvat talvikarvanvaihdosta, en niinkään ravinnosta.

Mutta itse tämä buzzaus. Huh. En muistanut, että homma on näin rasittavaa. Siis en todellakaan jaksa olla kertomassa kissoja omistaville tutuilleni, että tämmöistä on nyt kokeiltu ja otapa tästä näytepakkaus ja alennuskuponki. En edes oikeasti tapaa kissatuttujani kovin usein, joten ei siksikään ole voinut buzzailla.

Saati, että olisin viitsinyt Facebookissa tai muualla raportoida kissanruokakokemuksia.

En siis selvästi ole buzzaajatyyppiä. Kehun tuotteita, jos on aihetta, mutta ilmaisen kissanruokapaketin vuoksi en jaksa olla aktiivisesti raportoimassa, että maistuuko vai ei.

Siitä huolimatta tässä kuva tuotemerkin kera. Pitää kuulemma kuvata näin. Kampanjaan liittyisi myös kuvakisa "Kissamainen makunautinto". Ei taida tulla voittoa tällä otoksella.

Samalla taidan menettää mahdollisuudet myös toisen kisan eli blogikilpailun voittoon. Pitäisi olla paras, mielikuvituksellisin ja kuvia sisältävä blogikirjoitus. Jep.

Nyt kampanja on siis ohi. Voin taas pariksi vuodeksi vetäyty buzzauksista, kunnes taas unohdan, mikä tässä systeemissä minua häiritsee. 

Hyvää pääsiäistä!

Suitsu velvoitettiin esiintymään Herkkumämmi-televisiossa. Kyseinen Elosen mämmi on miehen suosikkimämmi, jota sitten pääsiäisen aikaan syödään reilusti. Kissojen ei sentään tarvitse mämmiä syödä.

Pääsiäisyllätys: elävä kastemato

Vaihdoin tänään pariin viherkasviin multia. Biolanin Mustamulta-pussista tipahti yllätyksenä elävä mato. Liero tietysti kiinnosti myös kissoja, mutta kovin rohkeasti katit eivät uskaltaneet madon kimppuun käydä. 



Mutta pitkäksi aikaa madosta riitti ihmettelemistä. Intensiivistä tuijottelua ja tassulätkimistä kissat harrastivat yhdessä ja erikseen.

Kunnes sitten mato saatiin käytännössä liikkumattomaksi.

Lisää pieniä jalkoja tulossa kotiimme

Pääsipäs tämän blogin päivittäminen hieman unohtumaan. Mutta ei huolta, Humppa ja Suitsu voivat edelleen hyvin ja arki rullaa tutuilla kuvioilla.

Talouden vatsanympäryksistä eniten ei ole kasvanut Suitsun keho, vaan omani. Se taas johtuu siitä, että olen raskaana. Nyt siis odotellaan, että pullautan heinäkuussa ulos jälkeläisemme.

Kissojen suhtautuminen muuttuvaan elämäntilanteeseen mietityttää.

Ensinnäkin katit on pakko jo varmaan hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa sulkea pois makuuhuoneesta, sillä eivät ne sitten vauvan tultua enää voi pompahdella sängyssä niin kuin lystäävät.

Tiedossa on siis yökriiseilyä.

Toiseksi tietysti arveluttaa, tottuvatko kissat suosiolla uuteen, haisevaan ja ääntä pitävään mini-ihmiseen. Suitsuhan tunnetusti piiloutuu kaikilta leikki-ikäisiltä. Onneksi vauva ei sentään juoksentele ympäri asuntoa. Mutta entä jos Suitsu silti jämähtää oleskelemaan sängyn alla tai alkaa käyttäytyä vihamielisesti uutta olentoa kohtaan?

Tämän vuoksi olemme sitten Päden kanssa viestineet, että kissoille voisi haeskella varakodin. Emme siis hoitosuhteesta luovu, jos kaikki menee hyvin, mutta jos joko kissat tai lapsi kärsivät, niin sitten haluaisimme hyvät olosuhteet nelijalkaisille.

Onhan tässä jo nähty, että tyypit sopeutuvat varsin nopeasti ja vaivatta uuteen kotiin, joten jos siirto pitää tehdä, niin mitään suurta draamaa ei siitä ole odotettavissa. Pädehän palailee Suomeen joskus ensi vuoden alussa, eli noin puolisen vuotta kissanhoitoa on vielä perheemme kasvun jälkeen odotettavissa.

Mutta toivottavasti siis sekä elukat että tenava voivat elellä yhdessä. Kyllähän sitä lapselle pitää pienestä pitäen tarjota kissavirikkeitä!

Päde lähetti vähän aikaa sitten postia eli minitossut sieltä kaukaa.

Suitsu aina kanniskelee näitä nauhoja. Ja maukuu.

Pikselimaalarista tuli kissaihminen

Sohvamme yläpuolella on Samin
vanhempaa tuotantoa edustava
arkkitehtuurimaalaus Tapanilan kirkko (2002).

Aikoinaan (no, itse asiassa ei niin kovin kauan sitten, reilut pari vuotta) olin taiteilijan kanssa virallisilla ensitreffeillä. Ensiksi katsottiin taidenäyttely (ylläri!) ja sitten istuttiin syömässä ja juomassa.

Yksi tärkeimmistä kysymyksistäni miehelle oli se, onko hän kissoille allerginen. Ei ollut. Ei tosin ollut myöskään mitään kissakokemusta.

Mutta siinähän sitä kokemusta karttui, kun minun hoidettavanani oli tuo hiukkasen haastavampi Villi-kissa. Mies suhtautui kunnioituksella iäkkääseen kattimötkäleeseen, joka välillä halusi suuresti rapsutuksia ja välillä saattoi huitaista kynsillään, jos asioiden tila ei miellyttänyt.

Kun sitten noin vuosi sitten Päde otti yhteyttä silloiseen asuinpaikkaamme Sveitsiin ja kyseli, suostuttaisiinko kissavahdiksi, niin minun oli helppo myöntyä. Vaikka ei ollut vielä edes varmuutta, missä Helsingissä asutaan.

Eikä Sami tohtinut kieltää kissoja: "Ne tekevät sinut niin onnelliseksi."

Nyt miehestä on kehittynyt kelpo kissaihminen. Tämä johtuu erityisesti Humpasta, joka on lempeä ja höpsö.

Jokainen aamu alkaa niin, että Humppa pompahtelee sänkyyn ja yleensä miehen päälle rapsuteltavaksi. Yleensä sama tapahtuu myös ennen nukkumaanmenoa. Ja siinä välissä sitten päivän ja illan mittaan sopivien tilanteiden niin salliessa.

Välillä myös Suitsu ottaa paikkansa miehen sylistä, vaikka Suitsun rapsuttelu onkin enemmän minun puuhaani.

Vielä mies ei ole tehnyt kissataidetta. Muita pikselimaalauksia on tosin taas syntynyt yhden näyttelyn verran. Kuten Päde raportoi, niin hänen kuvansa on yksi suurikokoisista maalauksista.

Samainen teos on myös kutsukortissa. 

Eli tervetuloa katsomaan taidetta! Avajaiset ovat galleria Forsblomilla nyt torstaina 15. päivä klo 17 - 19, ja se on tietysti avoin tilaisuus kaikille. Näyttely jatkuu 8. huhtikuuta asti.

Näillä näkymin seiniltä löytyy myös maalaus minusta (tai ehkä jopa kaksi).

Lisätietoja ja kuvia näyttelystä on myös Facebookissa. Ja tietysti miestäni voi myös fanittaa.

Samin edellisen näyttelyn alla jututin häntä blogiini. Sieltä voi lukea taustoja siihen, miksi hän maalaa pikseleitä ja ihmisnaamoja.

Jos kiinnostaa, miten maalaukset käytännössä kasvavat pikseli pikseliltä, niin siitä löytyy lyhyttä videopätkää.

Viikonlopun aamujen valo

Kevään valo tuntuu saavan kissat sekä meidät ihmiset heräämään aikaisemmin (tai sitten kissat heräävät aikaisemmin ja herättävät meidätkin).

Mutta hienosti olohuoneemme on nyt viikonloppuna ollut kevätauringon valoa tulvillaan.

Siinä valossa voi suorittaa aamupesut ja muut touhuilut.