Kasitassu eli Humppa & Suitsu

Höyryjyrän transsi

2012-02-21T17:46:00.000+02:00

Suitsu, kuten monet muut kissat, vaivaa etutassuillaan pehmeitä kankaita. Suitsun kohdalla tila tuntuu olevan poikkeuksellisen voimakas: katti käyttää koko vartaloaan ja jatkaa vaivaamista hartaasti ja pitkään. Tuntuu, että tämä höyryjyrä vaipuu transsitilaan, joka ei pienistä häiriinny.

Tätä harrastetaan paitsi sohvalla olevan viltin kanssa, niin myös sängyssä peittojen parissa.

Sunnuntaina Karri toi meille Villi-kissavainaan lempilepopaikan eli lampaantaljan. Humppa otti taljan heti omakseen, mutta Suitsu varoi ensin edes astumasta koko kapistukselle.

Seuraavana päivänä molemmat nauttivat aidon karvan pehmeydestä ja lämmöstä. Tai ehkä siinä tuoksui Villi, ja neidot nautiskelivat äijämäisestä tuulahduksesta.

Lepoa ja venymista

2012-02-18T11:54:00.000+02:00

Tällaista makoiluahan elämä pääsääntöisesti on. Tosin kissat venyttelevät paljon ahkerammin kuin minä.

Humppa kuin murmeli

2012-02-17T17:30:00.000+02:00

Humppa nousee usein takatassuilleen seinää vasten ja pyöräyttää päätään ympäri. Kutsumme tätä Humpan murmelimaiseksi ominaisuudeksi.

Pientä keventelyä

2012-01-29T19:54:00.000+02:00

Kissoille ei ole mitään järisyttävää tapahtunut. Tosin olemme laittaneet elukat nyt laihdutuskuurille, jonka ansiosta into ruokakuppitäydennyksiin näyttää aina suurelta.

Humppahan ei syö käytännössä lainkaan märkäruokaa, pelkkiä kuivaraksuja ja seitä. Suitsu sen sijaan popsii kaikenlaista, mutta toiset märkäruuat aiheuttavat nirsoilua.

Molemmat ovat kuitenkin sen verran rotevassa kunnossa, ettei pieni sutjakoituminen haittaisi. Katsotaan, miten käy.

Humppaa ei tosin voi syyttää laiskasta makoilusta. Kuten kuvista näkyy, niin narun päähän kääritty paperitollo saa omatoimisissa leikeissä kovaa kyytiä.

Se Suitsun kakkapyllyongelma saatiin muuten lopullisesti ratkaistua reilu viikko sitten. Karrin kanssa otimme taas kissan käsittelyyn, mutta tällä kertaa suihkun kera. Suitsu ei edes kovin paljon reuhtonut vastaan, kun takamusta kasteltiin, joten ehkä se jopa itse tajusi toimenpiteen edut. Tai sitten muuten vaan alistui kohtaloonsa.

Viikon suosikkilelu: pala sanomalehteä ja pätkä lankaa

2012-01-21T22:43:00.000+02:00

Viime viikonloppuna taittelin palasen sanomalehteä ja sidoin sen villalankaan. En osannut odottaa, että tästä lelusta molemmat kissat olisivat niin innoissaan.

Tämän lelun heiluttelu saa sekä Suitsun että Humpan pompahtelemaan. Tosin siinä vaiheessa, kun Humppa säntää paikalle, niin yleensä Suitsu luovuttaa. Humppa myös välilä kanniskelee saalistaan ja Suitsu seuraa perässä, koska onhan siinä se narukin.

Lisäksi molemmilla tuntuu olevan tarve kiskoa paperitukko irti villalangasta. Sitten, kun saalis on näin tapettu, voidaan köllötella tyytyväisenä.

Tosin Suitsu tykkää myös pureskella villalankoja. Sen takia naru on pitänyt solmia monta kertaa.

Kissoista ymmärtävä huoltomies saa lisäplussaa

2012-01-16T18:20:00.000+02:00

Tänään kävi Welho/DNA:n huoltomies panemassa laajakaistamme lopultakin kuntoon. Erityislisäplussat mies sai siitä, että kun kissat rohkaistuivat tutkailemaan, mitä tapahtuu (eli esim. Suitsu kömpi pois päiväpeiton alta), niin mies silitti Suitsua ja hieman yritti leikittää elukoita. Tosin sen verran taisi vieras tyyppi jännittää, ettei Humppa oikein innostunut leikkimään samaan tapaan kuin tavallisesti.

Villalanka kohtasi voittajansa

2012-01-15T18:05:00.000+02:00

Päivän taiston kävivät Suitsu ja pieni keltainen lankakerä.

Kakkapyllykriisi

2012-01-14T18:13:00.001+02:00

Keskiviikkoaamuna Sami huudahti, että mikä tuolla Suitsulla on.

Menin katsomaan ja totesin, että etutassuillaan itseään eteenpäinkiskova, peräpäätään maahan laahava kissa oli tuttu näky edellisen pitkäkarvaisen hoidokin ajoilta.
"Sillä on juuttunut joku kikkare karvoihin ja yrittää saada sitä irti", totesin.

Sama oli helppo todeta ulosteviiruista, jotka kissa jätti toiminnallaan jälkeensä.

En ehtinyt ennen töihin lähtöä muuta kuin pestä lattian. Ajattelin, että tuskin se nyt mitään niin ihmeellistä on.

Aamupäivän jälkeen mies ilmoitti, että Suitsu oli jatkanut samaa pyllyn laahausta ja takapuolen nuolemista. Tästä jo oli helppo epäillä, että nyt ei tainnut olla ihan pikkuruinen kikkare kyseessä.

Kotiin päästyäni kannoin kissan kylppäriin, otin toisella kädellä niskasta kiinni ja kellistin vastaanhangoittelevan ja mouruavan Suitsun kyljelleen lattialle. Sain saksilla leikattua irti lähes viinirypäleen kokoisen kokkareen, ja totesin samalla, että koko hännänalus on aivan likainen. Ihmekös tuo, jos moista pökälettä on hinkannut takamuksensa ja lattian väliin.

Kissa tietysti myös lemusi kauas.

Yksin en saanut parempaa puhdistusta suoritettua. Ilmoitin miehelle, että jospa hän auttaisi seuraavana päivänä.

Tätä kokeiltiin, mutta Sami oli liian hentomielinen. Hän ei kestänyt Suitsun taistelua ja erityisesti kovaa ääntä. Samaan aikaan Humppa naukui osaaottavasti oven takana.

Tilanne siis jatkui ongelmallisena. Näytti siltä, että Suitsu vain tuntikaupalla nuolee persettään ja takamus alkoi punottaa sen seurauksena.

Soitin siis vastaantappeleviin kissoihin tottuneelle Karrille ja pyysin hänet perjantai-iltana kyläilemään. Lupasin sentään kokata avustajalle.

Niinpä perjantai-illan päätoimi oli Suitsun takamuksen parissa. Olin nyt oppinut kiinnipitotaktiikan, joka tässä tilanteessa tuntui toimivan. Eli toinen otti kissaa niskasta ja toisella kädellä painoi reuhtovaa kattia kyljelleen maahan, ja samaan aikaan toinen saksi pois likaisia karvoja ja vielä kostealla rätillä pyyhkäisi likaa pois.

Suitsun takamus oli selvästi ärtynyt. Ihmekös tuo, jos kissan karhealla kielellä nuoleskelee monta päivää.

Toistimme putsausoperaation kahdesti eli molempien kylkien kautta. Täydellistä puhtautta emme saaneet, sillä osa ulosteesta oli kuivunut turhan tehokkaasti karvojen juureen kiinni. Suitsu siis lemuaa edelleen, mutta ei sentään yhtä pahasti kuin ennen tätä putsausta.

Päätin seurata, jatkuuuko nuoleminen yhtä aktiivisena ja jos jatkuisi, niin kävisin ostamassa kaulurin estämään nuolemista edes osan päivästä. Tänään lauantaina näytti siltä, että nuoleminen on vähentynyt, vaikka edelleen Suitsu tietysti yrittää putsata itseään.

Kissa vaikuttaa muutenkin jo normaalimmalta eli on sosiaalisempi kuin edellispäivinä. Eikä siis vaikuta varsinaisesti mitenkään kipuilevalta, vaikka varmaan on perse hellänä.

Suitsun kunniaksi on sanottava, että vaikka se taistelee vastaan toimenpidehetkellä, niin irti päästessään katti vain pakenee paikalta eikä siis esimerkiksi yritä hyökkäillä ihmisten kimppuun. Lisäksi Suitsu leppyy noin minuutissa. Emme siis saaneet puremia tai naarmuja, kuten joskus eräiden yksilöiden kanssa on käynyt.

Suitsun uloste on ollut melko normaalia, ja se on myös asioinut hiekkalaatikolla normaalisti. Alkuperäisen ongelman syyksi epäilemme sitä, että Suitsu säikähti Samia kesken hiekkalaatikolla olemisen ja säntäsin pois laatikosta niin, että kikkare jäikin jumiin karvoihin.

Nyt, kun on Karrin kanssa opittu tuo karvojen saksiminen, niin jatkossa osaan pitää Suitsun peräpään tupsut lyhyempinä (Päde saksi jotenkin tosi näppärästi karvoja, mutta minulta ei moinen yhtä vaivatta vielä luonnistu). Toivottavasti se sitten estää jatkossa moisen.

Onneksi siellä Gilillä kisut ovat toipuneet leikkauksista hyvin!

Lopuksi tietysti muutama kuva tämän viikon elosta.

Nukkumisjärjestelyistä

2012-01-08T17:45:00.002+02:00

Jatketaan näillä Humppa, lämpöpatteri ja lepo -otoksilla. Kuten tästä kuvasta näkyy, niin oleellsista on päästä lähelle patteria makailemaan, vaikka olisi vähän ahdasta.

Sitten tällainen kimppalepäilyn kuva. Kissat ovat viime aikoina viihtyneet varsin paljon pallillaan: Humppa yläosassa, Suitsu alhaalla.

Tosin edelleen nukkumispaikoiksi käyvät myös monet muut paikat. Suitsu tuntuu viihtyvän paljon sekä sohvalla että sängyssä, ja öisin se usein nukkuu jalkopäässäni (nimenomaan minun, ei koskaan miehen puolella).

Humppa taas illalla usein makoilee makuuhuoneen ikkunalaudalla, jolle on taiteltu päiväpeitto. Ja välillä tunkee sänkyyn rapsutusten toivossa, mutta olen ryhtynyt julmaksi ja tönin kissan päältäni pois. Tuntuu, että Humppa on jo tästä oppinut, että yöllä pitää antaa ihmisten nukkua, eikä enää yritä kuin ehkä kerran yössä tulla sänkyyn hellyyttä hakemaan. Aamulla herätessäni kissa usein lepää sängyn vieressä ja kun hoksaa ihmisen olevan hereillä, niin sitten tietysti on vuorossa aamurapsuttelu.

Tassulämmin

2012-01-05T20:01:00.001+02:00

Mies oli tänään kuvannut Humpan nukkumassa kissojen lepopallin päällä. Ei ainakaan etutassuja palele!

Välineinä pallo, naru ja kauko-ohjattu hiiri

2012-01-02T10:30:00.000+02:00

Toin joululomatuliaisina kissoille pienen pallon. Suitsu innostui pallottelemaan niin tehokkaasti, että jalkapalloa harrastava mieheni ilmoitti olevansa kissasta suorastaan ylpeä.

Humpan tyyli olisi sopinut paremmin esimerkiksi rugbyyn. Humppa lähinnmä "kuritti" palloa sen sijaan, että olisi jahdannut sitä.

Karri toi entisen kissansa Villin kauko-ohjattavan hiiren. Molemmat katit tuijottelivat moista otusta, mutta kumpikaan ei suuresti innostunut. Ei tosin innostunut Villikään silloin joskus.

Sunnuntain vieraille piti tietysti esitellä, että kyllä kissoista jonkinlaista notkeutta ja hypähtelyä löytyy. Humppa jaksaa jahdata narua hieman pidempäänkin, mutta Suitsu vetäytyy aina taka-alalle.

Lepoa, ruokaa ja oleskelua

2011-12-25T21:29:00.000+02:00

Rennosti jouluun

2011-12-24T11:06:00.000+02:00

Humppa aloitti jouluaaton oksentamalla sängyn alle. Suitsun pörheä häntä vilahti pelottavan läheltä kynttilää (ja nyt kynttlät on asetettu tietysti vielä vähän turvallisemmin).

Mutta toki katit osaavat ottaa myös joulun aikaan rennosti, kuten eilisistä kuvista näkyy. Leppoisaa lepäilyä myös kaikille muille ja erityisesti Pirkolle, joka kuvista päätellen on huomattavasti sutjakammassa kunnossa kuin nämä kaksi, jotka tuntuvan lähinnä pulskistuvan...

Lähdetään miehen kanssa reissaamaan tapaninpäivänä muutamaksi päiväksi, joten kissoille tulee toiset hoitajat. Tietysti laadukkaat ja luotettavat, eli ex-hoitokissani Villin isäntä ja toisena Päden ystävä, jolle katit on vanhoja tuttuja. Saavat elukat vähän vaihtelua arkeen.

Uusi huonekalu testissä

2011-12-19T18:59:00.002+02:00

Syksyllä nappasimme roskalavalta mukaan kevytrakenteisen nojatuolin, joka vaati istuinpehmusteen ja kankaiden vaihtamisen.

Koska taloudessamme ei välttämättä olla kovin nopeita toteuttamaan tällaisia ideoita, niin vasta eilen hain tuolin varastosta ja purin siitä vanhat kankaat. Liian tehokas ei heti voi olla, joten heitin vain kankaat tuolin päälle ja totesin, että leikkelen, ompelen ja kiinnitän ne, kunhan jaksan (saa nähdä, toteutuuko tämän vuoden puolella...).

Nooh, kissat tietysti uteliaina ottivat tuntumaa tuoliin: eihän niitä pieni keskeneräisyys haittaa lainkaan.

Suitsu oli yön aikana raahannut tuolille yhden mustista nauhoistaan, ja aamulla elukat nököttivät kahdessa kerroksessa.

Tuo inhottava klementiini

2011-12-16T21:46:00.002+02:00

Aamulla kuului olohuoneesta pientä kolinaa. Hetken päästä huomasin, että Suitsu oli ilmeisesti hypellyt hedelmävatimme kohdalla niin, että yksi klementiini oli tipahtanut lattialle.

Suitsuhan inhoaa esimerkiksi sitä, jos kuorii klementiiniä liian lähellä kissaa: Suitsu väistää välittömästi turvaetäisyydelle parin-kolmen metrin päähän. Ja jos sitrusta ehtii leijailla nenään, niin Suitsu nyrpistelee naamaansa ja siristelee silmiään, eli ilmeisesti tuntuu ikävältä silmissä.

Tuo lattialla pyörinyt sitrushedelmä oli sitten Suitsu ihmettelyn, vaanimisen ja tassuniskujen kohde.

Sohvaelämää ilman laajakaistaa

2011-12-13T12:15:00.000+02:00

Taloudemme internetillä on torstaista lähtien ollut vakava ongelma. Eli se ei siis toimi.

Tänään kävi huoltomies toteamassa, että jep, laajakaistaa ei liiku meille asti. Syynä on ilmeisesti joku naapuri, joka on remontoidessaan tai muuten vaan katkaissut meille tulevan piuhan. Toivottavasti saavat yhteydet kuntoon viikon sisään.

Siis kissablogikin on joutunut kärsimään vajaista nettiyhteyksistä (mobiili nettiyhteys kotona toimii, mutta eihän se ole sama juttu kuin langaton laajakaista).

Mutta koska käytössäni on taas järeämpi kamera, niin kissoista on sentään muutama kuva.

Laatikkoleikit

2011-12-07T19:10:00.001+02:00

Lattiallemme ilmaantui pieni laatikko, joka kiinnosti erityisesti Suitsua. Kissa kävi tutkailemassa laatikkoa, mäiski sitä tassuillaan ja hyökkäili laatikon kimppuun.

Ei Suitsu vielä ihan Maru ole, mutta ehkä tässä on mahdollisuus vielä mahtavampiin laatikkoleikkeihin.

Ja vielä pari poseerausta!

Leppoisasti korvannuolentaa

2011-12-01T18:35:00.001+02:00

Suitsu vaikutti parin päivän ajan olevan tavallista äreämpi. Ihmisille se naukui vaativasti ja jos sai silittelyjä, niin saattoi päättää ne nopeahkosti kynsien heilutteluun.

Välillä Humppa joutui kohtaamaan Suitsun yllätyshyökkäykset ja ärinät.

Mutta tänään Suitsu on vaikuttanut leppoisammalta. Niinpä Humppa suoritti toverilleen ystävällishenkistä korvan ja naaman puhdistusta. Niin suloista tämä hetkittäinen herkkä toveruus!

Vieraita ja kehuja

2011-11-28T19:51:00.001+02:00

Meillä on pari kertaa käynyt lapsivieraita, ja sekös erityisesti Suitsua ahdistaa. Katti jumiutuu sängyn alle, vaikka vain aikuisvieraiden läsnäollessa on hyvinkin mielellään esillä.

Onneksi Humppa ei suuremmin piittaa ihmisten iästä, joten esimerkiksi miehen 10-vuotias kummipoika sai leikittää ja silittää kissoista pienempää.

Aikuisille olemme pystyneet tarjoamaan ansiokasta kissaterapiaa, ja samalla tietysti vieraat ovat maininneet, miten söötti Humppa on tai kuinka Suitsun ulkomuoto on vaikuttava. Kuten mies totesi, niin jotenkin aina olemme ylpeitä, kun toiset kehuvat katteja, vaikka ne eivät edes ole omiamme.

Kissojen kunniaksi on kerrottava, että nykyisin nelijalkaiset viettävät yönsä aika rauhallisesti. Joskus Humppa saattaa herättää naukumisellaan, kun kanniskelee leluhiiriä, mutta ei siis mitään jatkuvaa öistä mellastusta.

Pötköttelijät

2011-11-22T20:46:00.001+02:00

Kissa-arki Viiskulmassa on jatkunut tuttuja latuja. Nukutaan, syödään, nukutaan, nukutaan, leikitään, syödään, nukutaan, nukutaan.

Tänään tyypit poikkeuksellisesti pötköttelivät aivan vierekkäin. Humppa vähän nuolaisi Suitsua ja sitten tuhistiin yhdessä.

Mieheni epäili tänään, että kissoille jutteleminen on jo liian aktiivista. Siis että automaattisesti höpöttelee kateille mitä sattuu.

Mutta ei kai sitä nyt liikaa voi elukoille rupatella? Etenkin, kun Suitsun voi kuvitella vastailevan.
Minulla on ilmiselvästi tietty hoivaääni (ei varsinaisesti lässytystä, mutta vähän sinne päin), jolla kommunikoin Suitsulle. Ja sitten Suitsu naukuu takaisin.

Kissojen vaikutuksia

2011-11-15T20:06:00.001+02:00

Koska kissojen kanssa olen elänyt ennenkin, niin mitään varsinaisia yllätyksiä Humpan ja Suitsun muutosta ei ole seurannut. Mutta onhan elukoilla ollut omia vaikutuksiaan.

Arkirutiineihin on tullut hiekkalaatikon putsausta ja kissojen ravinnosta huolehtimista.
Jonkin verran aikaa saa varata silittelyyn ja leikittelyyn.
Imurointia on harjoitettava useammin kuin ennen, erityisesti olohuoneen matto tuntuu suorastaan imevän karvoja.
Sohvalla tuskin voi istua itsekseen, sillä todennäköisesti Humppa tunkee viereen.
Sohva on pitänyt suojata kangaskerroksella, jotta kynnet eivät sitä tuhoa.
Kotona on tarjolla helposti "juttuseuraa", erityisesti Suitsun kanssa kommunikoin äänellä.
Ihmisten kysellessä kuulumisia kerron, että meillä on hoitokissoja.
Valokuvia otan aktiivisesti, mutta monet niistä tietysti epäonnistuvat.
Yöllä sängyssä voi olla myös Humppa.
Mies poukkoilee yöllä unissaan istumaan ja on näkevinään kissan esimerkiksi parvella (vaikka eivät nuo sinne toistaiseksi kiipeile). Tai siis on mies poukkoillut aina, mutta kissojen näennäishavainnointi on uusi ilmiö.

Seuraeläimet

2011-11-12T22:59:00.001+02:00

Viime yönä olohuoneemme lattialla nukkuivat pikkuveli ja naisensa. Luulen, että saivat edes jonkin verran nukuttua, vaikka ilmeisesti kissat jonkun verran heitäkin herättelivät.

Mutta siis yleisesti kissat ovat nykyisin öisin aika rauhallisia, mitä nyt välillä Humppa tuntuu metsästelevän leluhiiriään ja sitten ilmoittaa saalistaan kovaäänisesti. Joskus niitä hiiriä on aamulla myös sängyssämme. Suitsu ei kanniskele hiirulaisia, vaan narunpätkiä, joten ne saattavat yön aikana vaihtaa sijaintiaan.

Eikä eilisiäkään vieraita paljon arasteltu. Sen verran seurallisia molemmat katit ovat, että haluavat usein olla samassa huoneessa kuin ihmisetkin.

Lämpöisiä lempipaikkoja

2011-11-09T20:04:00.000+02:00

Kuten kaikki tietävät, niin kissat viihtyvät mukavan lämpöisissä paikoissa. Humppa on ilmeisesti tämän vuoksi ottanut vakiopaikakseen lämpöpatterin edustan. Se sijaitsee myös lähellä tietokonepistettäni, joten samalla voi tarkkailla ihmisiä.

Aamuisin Suitsu tulee usein vessastamme (hiekkalaatikko on erillisessä kylpyhuoneessa). Suitsu vaikutti makailevan juuri kynnyksen kohdalla. Syy selvisi helposti: siiinä kynnyksen luona menee varmaan lämpövesiputki, joten lattia on lämpimämpi kuin muualla.

Tietysti molemmat katit vaihtelevat oleskelupaikkojaan. Edelleen joskus ollaan sängyn alla, välillä nukutaan tuolilla tai sohvalla, toisinaan makoilla matolla.

Vieraat kyllästetään kissaseuralla ja -jutuilla

2011-11-07T21:04:00.000+02:00

Kissojen asumisessa luonamme on ainakin se hyvä puoli, että aina on juteltavaa, jos joku kaveri tulee käymään. Voimme kertoa kissojen tekosista ja sopeutumisesta.

Lisäksi katit käyvät esittäytymässä: yleensä Suitsun johdolla, joka tuntuu olevan hyvinkin rohkea ja puskee helposti vieraita silitysten (tai ruuan) toivossa. Kun Humppa rohkaistuu paikalle, voi yrittää virittää myös leikkiä, josta on tietysti aina hupia. Lisäksi elukat voivat innostua rähisemään toisilleen, jolloin saamme taas lisää puhuttavaa.

Tällä menolla luonamme ei siis varmaan enää kyläile ihmisiä, jotka eivät piittaa kissoista.

Suitsu makoilee mielellään design-huonekalussamme. Tuolin kangaspehmuste keräsi runsaasti vaaleita karvoja, joten pistin tuolille suojakankaan. Ei näytä enää yhtään niin karvaiselta.

Tässä Suitsun lepäilynäyte tältä illalta.

Parkouria ja laukkaa

2011-11-05T17:56:00.004+02:00

Heräsin äsken päiväunilta. Vieressä pötkötteli Suitsu. Näin sitä leppoisasti mennään lauantaita eteenpäin!Humppa taasen tuntuu viihtyvän miehen kanssa sohvalla. Jalkapallo ei kissaa taida suuremmin kiinnostaa, mutta silittelyt sitäkin enemmän.

Välillä, erityisesti aamupäivällä, kissat ottavat yleensä pienen riehumishetken. Tällöin molemmat juoksentelevat ympäri asuntoa (onneksi meidän kodissamme voi kätevästi juosta ympyrää): Humppa pomppii kuin parkour-taitaja ja Suitsu laukkaa muhkea kroppa tutisten.

Pientä rähinää

2011-11-02T21:58:00.000+02:00

Jatkoksi edelliseen kirjoitukseen videota tältä päivältä. On vain niin kiehtovaa seurailla tätä elukoiden keskinäistä suhdetta!

Tällä kertaa Humppa oli aikaisemmin tullut työpöytäni viereen. Tyypilliseen tapaan Suitsu usein havahtuu Humpan naukumiseen ja tunkee paikalle siliteltäväksi. Jostain syystä Humppa tällä kertaa päätti rökittää Suitsua ilman, että Suitsu oli suuremmin provosoinut. Mutta kai sitä vaan Humpan pitää välillä näyttää, kuka on oikeasti vanhin ja pomo?

Ihmisillehän Humppa ei tee mitään, vaan on superkiltti. Suitsu sen sijaan saattaa hermostua, jos rapsutus on vääränlaista tai harjaaminen ei tunnu kivalta.

Kimpassa

2011-11-01T18:51:00.000+02:00

Humppa ja Suitsu eivät ole varsinaisesti ylimpiä ystäviä. Hetkittäin voidaan olla kosketusetäisyydellä ja vaikka vähän nuolaista toista. Mutta sitten taas helposti heilutellaan kynsiä ja sähistään.

Tänään kissojen omistaja Päde siis lähti reissuun. Samana päivänä Suitsu oksensi ensimmäisen kerran. Juuri ennen oksentamista kissa hotki ruokansa todella vauhdilla, oli ilmeisesti vaihteeksi herkkua: en siis varsinaisesti usko, että Suitsu reagoi Päden lähtöön laatallaan. Mutta mistäs sen koskaan tietää, jos herkkä sielu arvasti, että sinne se nainen nyt lähti eikä tule ihan heti takaisin.

Sunnuntaista

2011-10-30T14:34:00.000+02:00

Mainitsinhan jo, että lainakameran hienouksia eli parempia kuvausominaisuuksia pitää nyt hyödyntää ahkerasti? Tällaista siis tänään. Ja blogin päivitystahti varmasti jatkossa hidastuu, kun tästä alkutohinainnostuksesta on päästy. Toivon mukaan myös katit hiljenisivät öiksi kunnolla: kummankin naukuminen kantautui korviin unien keskelle myös viime yönä. Miehelle pitänee käydä tänään hankkimassa korvatulpat...

Muuten kiva, mutta se imurin pörinä!

2011-10-29T20:51:00.000+03:00

Lauantaina elämä voi olla suhteellisen rauhallista, syöpöttelyä ja makoilua. Tosin tänään kissojen rauhaa on järkytetty mm. imuroinnilla, koska saatiin kissojen kylkiäisenä lainaan myös selvästi parempi imuri kuin mitä meillä on ollut.

Että ihan iisisti tässä nyt vaan oleskellaan molemmat.

Mutta toisaalta välillä on mittelöitävä vihollisten kanssa, kuten narun.

Kissa ikkunalla

2011-10-28T17:41:00.002+03:00

Humppa tykkää tuijotella ikkunoista ulos. Suitsu tarkkailee hetkittäin ulkomaailmaa, mutta toisaalta saattaa kääntää maailmalle selkänsä ja nukahtaa.

Raps raps ja piruettimaista pyörintää

2011-10-27T21:49:00.000+03:00

Minulla on töiden vuoksi lainassa järeämpi kamera. Hyvä syy siis yrittää ottaa parempia kissakuvia!

Hetkittäin Humppa ja Suitsu saattavat olla jopa suhteellisen ystävällisiä toisiaan kohtaan. Humppa nuoleskeli Suitsun päätä.

Sen jälkeen voidaan ottaa etäisyyttä.

Eilen illalla onnistuin tallentamaan lyhyesti videolle Suitsun touhua kengännauhan kanssa. Tämä toiminta huvittaa ihmistä melkoisesti! Viime yönä Suitsun maukuminen herätti pariin otteeseen, vissiin se kamppaili nauhan kanssa (Humppa nukkui kiltisti vieressä, joten tiedän, kumpaa kissaa voin äänestä syyttää).

Humppa huolet karkoittaa

2011-10-26T21:03:00.000+03:00

Kun mies tuli tänään kotiin, niin hän ilmoitti kuulleensa radiosta Pillitä, Elli, pillitä -kappaleen. Ja sen, miten siinä lauletaan: "Humppa huolet karkoittaa".

Onhan se totta. Kun seurailee Humpan touhuja, niin ei voi olla kovin murheellinen. Tosin yhtä lailla huvittavia ovat Suitsun puuhastelut.

Illalla kävi kylässä erikoisvieras eli kissojen omistaja Päde. Hän ei nimittäin vielä ole poistunut sinne jonnekin kauas, vaan notkuu edelleen Helsingissä. Onneksi, sillä Suitsun pitkissä perskarvoissa roikkui kakkakikkare, ja mielestäni sen poistaminen oli homma, joka selvästi vaati omistajan käden kosketusta (etenkin, kun epäilin, ettei Suitsu osaa erityisemmin arvostaa toimenpiteen hyötyjä).

Ja näppärästihän se kissan takamus putsaantui! Samalla Päde muutenkin lyhenteli Suitsun takamuksen karvoitusta. Ei sentään ihan sille brazilian wax -linjalle lähdetty. Varvasvälien karvat saavat tietysti neidolla rehottaa ihan vapaasti.

Sohva neljälle

2011-10-25T19:13:00.001+03:00

Eilen illalla päätettiin katsoa Neiti Marplea Yle Areenalta (tietokoneelta, kun meillä ei ole televisiota). Mahduimme kivasti kaikki neljä sohvalle, vaikka Suitsu levittäytyikin tehokkaasti. Onneksi Humppa viihtyy pienemmässä tilassa.

Kuten tästä kuvasta näkyy, niin minulle on paikka Suitsun ja miehen välissä.

Yöongelmat eivät vielä ole ratkenneet. Ovien kiinnipitäminen aiheuttaa ovien raapimista ja mau'untaa ja jos ovet ovat auki, kuten viime yönä, niin erityisesti Humppa pompahtelee sänkyyn ja sängystä ikkunalaudalle ja kantelee leluhiiriään.

Mutta ehkä se tästä tasoittuu ja Humppa tottuu nukkumaan öitään vähän rauhallisemmin.

Peittomönkijäiset

2011-10-24T20:49:00.001+03:00

Etukäteen tiedostimme, että kangassohvamme saattaisi kärsiä kissojen käsittelyssä. Koetin pitää sohvalla ensin ohuempaa kangasta, mutta se ei ollut riittävän iso eikä estänyt kynsienteroittelumeininkejä. Vaihdoin tilalle sitten Marjutilta (kiitos vaan sinne!) saadun päiväpeitteen.

Suitsulla on suuri viehätys kömpiä erilaisten peittojen alle (tämän tiesin jo ennestään, koska vieraillessani kissoja moikkaamassa Suitsu oli yleensä piiloutunut sänkyyn). Tämä sohvansuojus ei muuta tilannetta eli Suitsu sitten mönkii peiton helmojen alla.

Onneksi Suitsulla on kokoa sen verran, ettei sitä yleensä voi luulla ihan vain joksikin peiton rytyksi.

Mutta jos jollakulla on esim. jokin Ikean peruspuuvillapeitto, niin voimme ottaa vastaan sohvan päätyjen lisäsuojukseksi. Värillä ei niin väliä.

Humppa tykkää seurata Viiskulman menoa erityisesti silloin, kun ikkuna on pikkuisen raollaan. Olin tietysti huolissani, että eihän sen pää mahdu tuosta välistä, mutta ei ole muuta kuin kuonolle tilaa.

Kissa on terve kuin se leikkii - katso videot!

2011-10-23T12:18:00.000+03:00

Viime yön perusteella mies antoi määräyksen, että kissat pidetään jatkossa poissa makuuhuoneesta. Molemmat katit pompahtelivat pedissä ja meidän päällämme, Humppa kantoi sinne leluhiiriään ja Suitsun muhkea häntä kutitteli nenää.

Eli siis elukoiden kotiutuminen on jatkunut mainiosti.

Eilen molemmat heittelivät omilla tavoillaan leluhiiriä.

Ensiksi Humpan näyte:

Ja sitten Suitsun hieman laiskemmanoloista leikintää:

Enemmän kehräystä, vähemmän sähinää

2011-10-22T16:36:00.000+03:00

Yöllä Humppa taas kävi pari kertaa vieressä rapsuteltavana ja kehräämässä. Suitsu sen sijaan pomppasi sänkyyn vasta aamulla: silittelyt kelpasivat niin hyvin, että katti kehräili kunnolla ensimmäistä kertaa täällä.

Päivällä yritin poseerata Suitsun kanssa kimppakuvassa, mutta Suitsu ei ollut erityisen halukas pysyttelemään samassa paikassa mallina. Ei siis tullut kovin kummoista otosta, mutta todistusaineista siitä, että olemme jo aika lämpimissä väleissä.

Suitsu ei enää edes juuri sähise, enkä ole saanut kertaakaan tassusta viimeisen vuorokauden aikana.

Molemmat viihtyvät edelleen usein turvapaikassa sängyn alla.

Ja Humpan löytää todennäköisesti vaatekaapista, jos ovet jäävän raolleen.

Tutkimusretkeilijä

2011-10-21T18:05:00.000+03:00

Tänään Humppa innostui päivänvalossa tutkailemaan asuntoa. Välillä otettiin myös ihan rennosti.

Hurhur ja kiipeilyä vaatekaapissa

2011-10-21T12:47:00.001+03:00

Viime yönä kissat olivat osanneet ansiokkaasti käyttää hiekkalaatikkoa, jee!

Samaisena yönä sängyssämme vieraili Humppa, jota piti silitellä ja joka kehräili, jee! Aamulla tietysti jatkettiin rapsuttelusessioita.

Illalla Suitsu jäi nukkumaan olohuoneen ikkunalaudalle. Aamulla se oli siirtynyt sohvalle kankaan alle. Sohvalle oli kannettu myös yksi hupparinnaruista.

Kun tulin aamulla ulkoa kahvittelureissulta, niin en meinannut löytää Humppaa mistään. Katselin nurkat ja huonekalujen taustat sekä tutkailin vaatekaappia, jonka liukuovet olivat jääneet raolleen. Vasta, kun tajusin nostaa katseeni ylös eli omien silmien korkeudelle, näin pilkahduksen kissan silmistä. Humppa oli siis kiivennyt ylös vaatekaapin verkkokoriin, mutta en aluksi osannut kuvitella, että se niin ylös liikkuisi.

Aikamoinen ninja. Niin kuin tietysti monet kissat. Mutta kun edellinen hoidokkini oli iäkkäämpi ja sen liikkeet jo vaivalloisia, niin Humpan kepeät pompahtelut tuntuvat yllättäviltä.

Viiskulman kissapäivä nro 2: sei auttaa aina

2011-10-20T21:24:00.003+03:00

Aamun jälkeen kissat olivat käytännössä asunnon vastakkaisissa päissä: Suitsu makaili olohuoneen kukkapöydän alla ja Humppa makuuhuoneen sängyn alla. Tarjoilin molemmille ruokaa nenän eteen: Suitsulle maistui (ei ehkä kovin yllättävää, kun eihän tuo rinsessa ihan hoikinta kissamallia edusta), mutta Humppa ei raksuihin edes koskenut.

Molemmat tykkäsivät kyllä rapsutuksista, eli makailin lattialla ja käsi ojossa kutittelin päänseutuja. Kehräystä en sentään ole vielä saanut kuulla. Rapsuttelu rohkaisi jopa Humppaa välillä tulemaan sängyn alta pois.

Suitsu jatkoi liikuskellessaan sähinää ja maukumistaan, ja välillä murisi katse suunnattuna johonkin näkymättömään uhkaan.

Koska Humpalle ei ruoka maistunut, niin Päde kehotti kokeilemaan seitä. Ja sehän tepsi!

Iltalenkiltä palattuamme Humppa oli siirtynyt makuuhuoneen ikkunalaudalle päiväpeiton päälle eli sentään vähän enemmän näköselle.

Kanniskelin molemmat kissat myös hiekkalaatikolle. Humppahan on helppo kanneltava, Suitsu esittää enemmän vastalauseita. Kumpikaan ei silti vielä ole tajunnut, että siellä hiekkalaatikolla pitäisi myös käydä. En tiedä, ovatko lirauttaneet johonkin nurkkaan, mutta ainakaan mitään en ole huomannut. Toivottavasti eivät nyt ainakaan kovin pitkään pidättele.

Ja meinasi unohtua: tämä blogi on nyt myös Facebookissa, saa tykätä.

Ensimmäinen aamu

2011-10-20T10:27:00.001+03:00

Suitsu löytyi aamulla sieltä, mihin Humppa illalla jäi eli kukkapöydän alta. Humppa taasen kyhjötti kylpyhuoneen nurkassa.

Molemmat liikahtelivat asunnossa jonkin verran, Suitsu tosin enemmän ja äänekkäämpänä (sihinää, murinaa, naukumista). Ja välillä Suitsu tuli luokseni puskemaan, mutta sitten taas sähinää ja hieman tassulla hujomista minullekin.

Saa nähdä, miten viherkasveillemme käy...

Karvapuuhka lattialla

2011-10-19T22:41:00.002+03:00

Tasapuolisuuden vuoksi nyt kuva Suitsusta, joka rohkaistui illalla poistumaan sängyn alta. Suitsu asteli varovasti asunnossa, antoi silittää, mutta myös sähisi ja mulkoili. Kun huomasi Humpan pikkupöydän alla, niin yltyi murisemaan toverilleen ja jäi tuijottelemaan pitkäksi aikaa.

Humppa ei tästä paljon piitannut, vaan näytti nukahtavan.

Eikä mennyt pitkään, kun Suitsu jo makoili matolla pesten tassujaan ja jopa pomppasi tuolin kautta pöydälle. Aika reippaasti tämä kissa siis näyttää uuteen majapaikkaansa tutustuvan.

Kun aiemmin illalla olin pari tuntia poissa, niin Humppakin oli kuulemma liikahtanut hetkeksi pois suojapaikastaan.

Kumpikaan ei tosin vielä ole syönyt eikä käynyt hiekkalaatikolla, mutta varsin hyvin muuttoon kissat näyttävät sopeutuvan.

Muuttojärkytys

2011-10-19T17:34:00.003+03:00

Vajaa tunti sitten asuntoomme saapui mm. kaksi kissaa, hiekkalaatikko, ruokakipot ja tietysti myös läjä kengän- ja hupparinnauhoja (Suitsun ykköslelut).

Ensivaikutelma kissoille on tietysti järkytys. Suitsu liikahteli naukuen, sähisten ja suu auki läähättäen suojaisaan piiloon. Humppa pienesti naukui kovaa kohtaloaan.

Tällä hetkellä Humppa ja Suitsu tutustuvat lähinnä asuntomme villakoiriin: Humppa kukkapöydän ja Suitsu sängyn alla.

Nyt sitten odotellaan, että uudet kämppikset kotiutuvat. Ovathan nämä yksilöt sentään edelliseen hoidokkiin, edesmenneeseen Villiin verrattuna aika helppoja tyyppejä. Siis ovat jo esim. antaneet minun rapsuttaa itseään, kun olen käynyt niitä moikkaamassa. Eli ei tarvitse varustautua paksuilla hanskoilla, jos on tarve koskettaa.

Ja toivotaan, että myös Päde selviää eroahdistuksestaan ilman järjetöntä tuskaa.

Minä kyllä tykkään kovasti siitä, että kotona on kissoja. On ollut jo aika ikävä säännöllistä rapsutteluterapiaa ja elukoitten hölmöilyn ja löhöilyn ihmettelemistä.

Kuvassa Humppa, joka sentään hetken aikaa sinnitteli näkösällä, kun Päde asetteli Humpan sohvalle.

Leluista lähdetään

2011-10-09T14:15:00.000+03:00

Enää ei ole pitkä aika, kun Humppa ja Suitsu kohtaavat elämänmuutoksen: koti vaihtuu Viiskulmaan ja omistajan tilalla ruokaa tarjoamassa, rapsuttelemassa ja hiekkalaatikkoa putsaamassa on kaksi uutta ihmistä.

Tänään, reilu viikko ennen suurta muuttoa, uuteen kotiin saapui jo lasti kissatavaraa. Iso säkillinen kissanhiekkaa, kiloittain ruokaa ja laatikollinen leluja.

Samalla omistaja, Päde, katsasti lemmikkiensä tulevan asuinpaikan.
Leveät ikkunalaudat saivat onneksi hyväksyvää hyminää: kelpaa kattien katsella Viiskulman vilinää. Jos nyt sitten kelpuuttavat uuden majapaikkansa ilman suurempaa masennuskautta.